R niin kuin riista

Viime päivinä pentulaatikossa on näkynyt rakoilevia silmiä ja huojuvia askeleita, lisäksi laatikosta kuuluu toisinaan kehräystä, sillä ainakin kaksi pentua on jo oppinut kehräämään.
Riistanvärinen ensimmäisenä syntynyt pentu oli ensimmäinen, jonka silmät alkoivat aueta, samoin se oli ensimmäinen joka alkoi kehrätä. Tämä erivärinen tyttö on muutenkin vähän erilainen

Pitäkää vaan keskenänne sitä makkaranäyttelyä.

Minä nukun näin!

Siskot nukkuu, minä seikkailen!

Tästä yli menee lyhin reitti laatikon toiselle laidalle!

Voitteko kuvitella, taas nuo nukkuvat. Minä katselen maailmaa!

Pentujen yksilöllisten erojen ja persoonallisuuksien tullessa yhä enemmän esiin kasvaa paine keksiä niille kutsumanimet. Helpommin sanottu kuin tehty!

Pennut 1vk

Pennut tulivat lauantaina yhden viikon ikään. Pentujen ensimmäinen viikko on ollut lähinnä syömistä ja nukkumista, ja kasvamista. Kasvua on seurattu punnituksilla useamman kerran päivässä. Kaksi pienintä tarvitsivat alkuun hieman lisäravintoa, mutta pääsivät sitten imemisen makuun ja ovat kasvattaneet painoaan ihan omin avuin.

Pentueen pienin, ikää 3 päivää

Merkkipäivän kunniaksi otin pennuista yksilökuvat. Pennuilla ei vielä ole kutsumanimiä, joten kulkevat nimillä pentu 1, 2, 3 ja 4, syntymäjärjestyksen mukaan.

Pentu 1

Pentu 2

Pentu 3

Pentu 4

Päivänvalo ehti haihtua ennenkuin viikkokuvien ottaminen tuli mieleenkään. Ja koska valaistusolosuhteet eivät tehneet kuvaamisesta riittävän haastavaa, pennut 3 ja 4 olivat niin liikkuvaisia, että meinasi olla haastavaa saada yhtään kuvaa. Kuvia katsoessa tuo vauhdin hurma ei välity, mutta älkää antako avautumattomien silmien hämätä!

Pennut saapuivat

Viikko sitten meidän kissamäärä lisääntyi neljällä pienellä kissalla. Pentulaatikko sisustettiin odottamaan tulevia asukkaita jo aikaisemmin. Perjantai-iltana Katlalle maistui ruoka huonosti ja mahakin meni kuralle. Mietin mahtoivatko tämä olla ensimerkkejä lähestyvästä synnytyksestä vai oliko mammakissalla mahanpuruja jostain muusta syystä.
Lauantai-iltana supistukset kertoivat synnytyksen tosiaan alkaneen. Pentulaatikko ei ollut siihen mennessä herättänyt suurta mielenkiintoa, mutta lyhyen neuvottelun jälkeen tulimme mammakissan kanssa siihen päätökseen, että pentulaatikko on kuitenkin huomattavasti parempi paikka synnyttää kuin talouden pienin kuljetusboksi. Ensimmäiset supistukset nähdessäni soitin kasvattajalle, joka lähti heti tulemaan avuksi.

Ensimmäisenä tuli näkyviin musta häntä. Ja se vilkkui näkyvillä jonkin aikaa ennen kuin ensimmäinen pentu tupsahti kokonaan ulos. Tässä vaiheessa Katla asettui makuulle ja alkoi nuolla esikoistaan, joka edelleen oli napanuorasta kiinni äidissään. Riistanvärisellä pennulla oli kova kiire nisälle, ja katkaisin napanuoran, kun sitä oli tullut hieman enemmän näkyviin. Hetken päästä näin Katlan ponnistavan, ja kurkistin hännän alle tarkistaakseni tuliko istukka ulos; ei tullut vaan tuli toinen pentu. Toinen pentu näytti märkänä tummalta, mutta osoittautui tarkemmin tarkasteltuna siniseksi. Tämäkin pentu oli napanuorastaan kiinni hyvin lähellä emoa, ja piti odottaa tovi, jotta sain nuoran katkaistua. Seuraavat pennut tulivat ulos yhtä sutjakkaasti pääedellä.

Kaksi ensin syntynyttä pentua heti nisällä.

 Katla osoittautui alusta asti hyväksi emoksi, joka imetti ja hoiti syntyneitä pentuja samalla kun synnytti jo seuraavaa. Synnytyksen päätyttyä tuore emo asettui rauhassa pentujensa kanssa lepäämään, eikä poistunut pesästään puoleentoista vuorokauteen. Ehdin jo huolestua runsaasta vuodosta, joka kasteli koko pentupesän, kunnes tajusin, että se on vain pissaa, jota Katla ei enää pysty pidättämään. Hupsu emo oli niin keskittynyt pentuihinsa, ettei tajunnut lähteä hiekkalaatikolle.

Kaikki neljä vastasyntynyttä

Nyt pentulaatikossa asustaa siis neljä pientä pentua, yksi riistanvärinen ja kolme sinistä, jotka kaikki oletettavasti ovat tyttöjä.

Tässä kuvassa pennuilla ikää jo 2 päivää

Tasa-arvon puolesta

Perla ja Mori ovat viime päivinä ilmaisseet paheksuvansa suunnattomasti taloudessa ilmennyttä tasa-arvon puutetta. Erityistä katkeruuttaa ja välillä suoranaista epätoivoa aiheuttaa se, että Katla saa ruokaa huomattavasti enemmän ja useammin kuin kastraattiosasto. Syynä Katlan yltäkylläisyyteen on tietysti mahassa kasvavat pennut, mutta koitappa selittää sitä ruuanhimoisille kastraateille.

Minuakin sanotaan paksuksi, enkä silti saa lisää ruokaa. t. Perla

Taas se syö. Enkö mäkin jo saisi ruokaa? t. Mori

Tai jos mä vaan autan tän kupin tyhjentämisessä...

No nyt meni kyllä överiksi tarjoiluastian koko... t.Mori

Hei kaverit, en mä mahda mitään sille, että mulla on koko ajan nälkä! t. mammakissa

Voi yäk talvi ja pimeys, kuvistakin tulee ihan ihmeellisen värisiä..