Viimeistä kertaa yhdessä

Niin ne lähtivät pienet kissatytöt  sulostuttamaan uusien ihmistensä elämää. Ennen lähtöä otettiin vielä koko porukasta viimeiset ryhmäkuvat. Kuvausassarina kävi Penan ja Punkun ihminen, toivottavasti huiskanheilutus ei aiheuttanut jännetupintulehdusta tai muuta vastaavaa rasitusvammaa.

Tässä 14 viikkoiset tytöt tarkoituksella ilman nimiä. Tunnistatteko kuka on kukin?

Talo tuntuu nyt pentujen lähdettyä kovin tyhjältä. Kukaan aikuisista ei näytä kaipaavan tai etsiskelevän pentuja, ainakaan vielä tässä vaiheessa, kun viimeisen lähdöstä on kulunut alle tunti.

Katlan en usko pentuja kaipaavan, Mori-vaari sen sijaan saattaa niitä ikävöidä.

Vahinkoposeeraukset

Koska näiden elosalamien kuvaaminen on jokseenkin haasteellista, jäi 13-viikkoisposeerauskuvat ottamatta. Muistikorttia läpi kahlatessa silmiin osui kuitenkin kaikista edustava otos, joten tässäpä 13-viikkoiskuvat, olkaa hyvät.

Selma

 

Svala

Elva

Manda

Mukaan mahtuu tietysti myös joukko epäedustavia kuvia, joista osa on varsin hauskoja.

Mori ja Selma edustavina

Hupsut Manda ja Elva

Sinkoilevat vaahtokarkit

Pennut kävivät eilen eläinlääkärissä steriloitavina. Kenellekään ei toivottavasti tarvitse selittää, minkä takia lemmikkikissa on hyvä steriloida. Varhaissterilointi on hyvä vaihtoehto, sillä pennut paranevat leikkauksesta todella nopeasti, paljon nopeammin kuin aikuiset kissat. Kissa saattaa tulla sukukypsäksi jo neljän kuukauden iässä, joten pennun uusi koti saisi olla melkein heti varaamassa aikaa lääkäriin. Kun pennut on varhaissteriloitu ennen luovutusta, ei uuden kodin tarvitse (toivottavasti) miettiä eläinlääkärikäyntiä ennen kuin vuoden päästä, kun tulee ajankohtaiseksi uusia rokotukset.

Kaikki neljä siis kävivät lääkärissä yhdessä. Leikkauksen jälkeen tytöt saivat päälleen haavapuvut, jotka on ommellut Polarin ja Thorin (Morin pojat) emäntä. Puvut estävät pentuja nuolemasta omia ja toistensa haavoja, ja pitävät ne tietysti myös vaarin erossa haavoista.

Pesuhetki

Onpas taas likainen pentu. t. Mori

Näistä kuvista voinee jo päätellä, mistä tämän postauksen otsikko juontaa. Pentujen pitäisi nyt viikon verran ottaa rauhallisesti, mutta kerroppa se näille vintiöille.

Pennut olivat heti kotiuduttuaan virtaa täynnä. Ensin piti mankua ruokaa, kun ruokahuollossa oli ollut  päivän aikana puutteita. Ruuan jälkeen meno oli sellaista, että harkitsin jo käsipainojen pujottamista toipilaspukujen sisään. Sen verran leikkaus kuitenkin tuntuu, että uni maistuu nyt useammin ja pidempään.

Luovutusiässä

Lauantaina pennuille tuli 12 viikkoa ikää täyteen. Se on aikaisin kissojen suositeltu luovutusikä. Nyt katselen näitä pentuja ja mietin olisivatko ne valmiita lähtemään. Jos uudessa kodissa olisi Morin kaltainen hoitosetä odottamassa, niin kyllä. Katla tuli minulle 12 viikkoisena, ja Mori otti sen hoiviinsa. Katla sai imeskellä Morin mahakarvoja ja Mori pesi sitä, tarjosi lämpöä ja läheisyyttä. Eihän tuon ikäinen kissa enää maitoa tarvitse, mutta läheisyyttä ja toisten kissojen seuraa kyllä.
Pennut kiehnäävät aikuisten kissojen ympärillä, leikkivät keskenään ja nukkuvat päällekkäin.
12-viikkoisen lähettäminen yksin ainoaksi kissaksi tuntuisi pahalta. Nämä mussukat saavat asua syntymäkodissaan vielä pari viikkoa.

Mori jaksaa leikkiä pienten kanssa

Uudet kodit tietysti haluaisivat uuden perheenjäsenensä mahdollisimman pian, mikä on ymmärrettävää. Heillä on kuitenkin vuosia yhteiseloa kissan kanssa edessä, joten annetaan pentujen vielä nauttia sisarustensa ja tuttujen aikuisten seurasta, sekä muutamasta maitohörpystä, joita emo vielä toisinaan suostuu tarjoilemaan. Maltattehan?

Tässä vielä kuvia 12 viikkoisista

Selma

Svala

Elva

Manda