Rakas Perlani täytti eilen viisi vuotta. Tai ainakin suunnilleen eilen, voi se syntymäpäivä olla tänäänkin, Perlan tarkka syntymäaika kun ei ole kenenkään tiedossa. Jos Perla olisi jäänyt Tallinnan kaduille, niin tuskinpa se olisi nähnyt tätä päivää.
Perlan syntymäpäivä alkoi kehräys- ja hellittelyhetkellä sängyssä. Sen jälkeen oli vuorossa broilerinsydänaamiainen. Kävin viime viikolla tutustumassa Turun Lemmikkiasemaan; lemmikkikauppaan, jota en aiemmin ollut huomannut, vaikka se kuulemma on toiminut jo pari vuotta. Kaupassa oli iso valikoima monenlaista tarviketta, mutta tällä kertaa paneuduin pakastimien tarjontaan. Mukaan lähti kokeiluun muutama barffivalmisateria, broilerinkauloja jauhettuina ja kokonaisina, broilerin sydämiä, sekä naudan paloja. Toistaiseksi näiden suosio ei meillä ole ollut päätähuimaava. Mikään jauhettu ei kummallekaan kissalle kelpaa, ja jauhettuun osastoon kuuluu myös nuo barffiateriat. Mori mussutti parit broilerin kaulat tyytyväisenä, kunhan oli ensin tappannut ne heittelemällä niitä villisti ympäri kämppää. Broilerin sydämet kelpasivat molemmille, mutta suosio ei ollut yhtä suuri kuin possun sydämellä.
Perla on toisinaan vähän nirso, mutta koska se on hieman punkeroitunut, en ole ottanut stressiä siitä, jos joku ateria ei maistu. Seuraava maistuu sitten paremmin. Perla-punkeroinen on aina ollut ruumiinrakenteeltaan tanakka ja jämäkkä, eikä mikään erityisen notkea, kissaksi siis. Touhukkuus ja aktiivinen riehuminen on vähentynyt huomattavasti vuosien varrella, mikä näkyy kropassakin.
Perla on äärimmäisen helppo kissa. Se ei ole tuhonnut mitään mitä ei olisi saanut, ei terottanut kynsiään sopimattomiin paikkoihin eikä tehnyt asioitaan muualle kuin laatikkoon. Kynsiä leikatessa se kehrää, lääkkeiden antaminen sujuu helposti, ja eläinlääkärissä Perla on kiltisti aloillaan. Perlan turkki ei mene takkuun, eikä Perla oksentele karvapalloja.
Perla on näppärä tassuistaan. Se saa sille heitetyn lelun ilmasta kiinni tassuillaan, mikäli sitä sattuu huvittamaan. Noutaminen on Perlan lempileikkejä, mutta Morin tultua taloon leikki on usein pilalla heti alkuunsa kun Mori joko säntää heitetyn lelun perään, hyökkää lelun perään säntäävän Perlan perään tai tukkii lelua takaisin kantavan Perlan paluureitin.
Rotukissan kohdalla tietää suunnilleen minkälaista luonnetta kissalta voi odottaa. Rescuekissaa ottaessa taas ei voi tietää millaisen kissan saa. Minulla kävi tuuri. Perlaa ihanampaa kissaa olisin tuskin voinut saada, enkä kyllä osannut toivoakaan niin mahtavaa luonnetta kuin Perlalla on. Perlalle on pakko sanoa joka päivä "Voi kun sä olet ihana"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti