keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Aby- ja somalierikoisnäyttely

Viime lauantaina olin pitkästä aikaa kissan kanssa näyttelyssä, kun Somakiss ry järjesti Uudenmaan rotukissayhdistyksen näyttelyn yhteydessä abessinialaisten ja somalien erikoisnäyttelyn. Näyttelyssä järjestettiin myös Breed Best in Show, mikä tarkoitti sitä, että abyt ja somalit kilpailivat näyttelyssä keskenään ilman muita rotuja, kuin yhtenä kategoriana. Tätä varten paikalle piti saada vähintään 50 aby-som kissaa, niinpä minäkin ilmoitin Morin mukaan kisaan.

Morin ura näyttelyissä ei laatu- ja vertailuarvostelujen puolella ole ollut kovin kummoinen. Mori tuntuu olevan vakuuttunut, että muut kissat ovat kamalia hirviöitä, ja tuomarit kokkeja, jotka valmistavat viattomista kissoista aterioita hirviöille. Niinpä Mori on melkoisessa taistele tai pakene valmiudessa paitsi muiden kissojen lähellä, myös tuomarin pöydällä. Ja todisteena tästä pelosta on jo kaksi keltaista korttia.

Kolmatta korttia ne halua riskeerata, joten näyttelyaamuna ennen arvostelujen alkua kävimme tutun assistentin kanssa kokeilemassa, miten Mori reagoi tyhjällä pöydällä olemiseen. Se oli jännittynyt, mutta käyttäytyi ihan hyvin, kun näköpiirissä ei ollut muita kissoja. Jatkoin Mori sylissä näyttelyalueen rauhallisemmilla alueilla  kuljeskelua. Kun Mori tuntui jännittyvän koko ajan enemmän ja lopulta hermostuksissaan puri minua käsivarteen, totesin, että eipä viedä Moria tälläkään kertaa arvosteltavaksi. Niinpä marssin sihteeristöön ja vedin Morin pois arvostelusta, siitosluokkaan se osallistui, kun paikalla oli riittävästi jälkikasvua; Aura, Lilia ja Tiuhti. Tämän jälkeen päivästäni poistuikin kaikki aikataulupaineet ja pystyin rauhassa jutustelemaan tuttujen kissojen ja ihmisten kanssa; ja niitähän riitti.

Naapurihäkissä majaili Penan ja Punkun Punkku, joka on Morin tyttären poika. Kiitos seurasta sekä Punkulle että ihmiselle, joista ensimmäisestä ei rehellisyyden nimissä ollut juurikaan seuraa. Punkku parka oli jokseenkin kauhuissaan koko päivän.
Punkku
Punkun vieressä majaili siskonsa Cindy, jonka toisella puolen vielä Tiuhti. Toiselta puolelta käytävää taas löytyi mm. Taiga (Tiuhtin ja Lilian emo), Panda (Katlan eno) ja Wilmer (Katlan sulhanen). Paikalla oli myös Punkun ja Cindyn sisko Freia sekä isoisoäitinsä Pipsa. Eikä tässä edes vielä kaikki, tuttuja oli paikalla vaikka kuinka monta! Blogeista tuttuja kissoja oli Punkun lisäksi ainakin Foxkissin Silmu, Aura ja Saana, Pajunkissan ja Nokitassun Leela sekä Kermakupin abyneidot Coco ja Lilja.
Pipsa
Morin kanssa kävimme valjastelemassa hallin kissavapaalla seinustalla, Mori tykkää kovasti tutkia myyntipöytien tarjontaa, ja myyntipöytien myyjätkin tuntuvat tykkäävän kun näkevät kissankin välillä. Lopulta päädyimme reunimmaisen tuomaripöydän lähettyville, missä tympeä assari ilmoitti, että menkää pois, kun pöydällä oleva kissa pelkää eikä täällä muutenkaan saa valjastella. Ihmettelin tätä, sillä mitään kieltoa ei missään ennakko-ohjeissa ollut lukenut, eikä näyttelypaikallakaan. Minua ärsytti, mutta kunnioitin tätä ohjetta ja palautin Morin häkkiinsä. Muistin myös kertoa ärsytyksestäni muille (anteeksi kaikki, jotka jouduitte kuuntelemaan avautumistani aiheesta). Suurin syy ärsyyntymiseeni oli se, että myyntipöytien luona valjastellessa ja ihmisten jaloissa kiehnätessään Mori on selvästi rennoimmillaan näyttelyssä ja näyttää oikeasti viihtyvän, ja nyt tuo sitten kiellettiin. Loppupäivä siis vietettiin häkissä, ja esittelin rotua paikalla olleelle yleisölle, molemmilla kotimaisilla, vaikka kissanäyttelysanasto ruotsiksi oli aluksi hieman hakusessa.
Mori
Onneksi Morin vastapäisessä häkissä asusteli hurmaava somppupentu, jota Mori ei noteerannut kissaksi ollenkaan, niin ei tarvinnut sähistä ja rähistä ainakaan siihen suuntaan.
Sessa
Erikoisnäyttelyssä oli joitakin erikoisluokkia. Iltapäivällä Mori osallistui tyttärensä Lilian kanssa sukupolvi look-a-like -luokkaan. Mori ja Lilia taisivat olla ainoa eri sukupuolta oleva pari kisassa, ja tipuimmekin ensimmäisinä pois. Toki Lilia on myös perinyt äitinsä silmät, jotka ovat erimuotoiset kuin Morilla. Kokemus oli sinänsä hyvä, sillä Mori ei suhissut eikä murissut, vaikka ensimmäisen minuutin jälkeen jännittyikin kovin. Ehkä vielä joskus, pitkän totuttelun ja harjoittelun jälkeen Morin voisi viedä arvosteltavaksikin, ehkä.

Jossain vaiheessa päivää keksin tarkistaa näyttelyluettelosta, onko Morilla kilpailua siitosurosten luokassa; ei ollut. Tämä tarkoitti sitä, että kun kaikki kolme paikalla ollutta Morin jälkeläistä olivat saaneet tuloksen, niin Mori oli siitosurosten Best in Show. Siitos- ja kasvattajaluokat voidaan palkita vasta kun kaikki muut BISit on valittu ja pisteet laskettu, joten moni ympärilläni oli jo pakannut tavaransa ja kissansa, kun vielä odottelin palkintoa. Pakkasin itsekin sen minkä pystyin, mutta Mori halusi olla mielummin häkissä kuin kuljetusboksissa, se hyppäsi kahdesti takaisin häkkiin, kun yritin siirtää sitä boksiin, joten häkkiverhot ja kissa  saivat olla paikoillaan kunnes oli aika lähteä kotiin.

Kotiin ei todellakaan tarvinut lähteä tyhjin käsin! BIS voittaja sai järjestävältä yhdistykseltä URKilta ruokapalkinnon ja ruusukkeen, ja lisäksi Somakiss palkitsi voittajat pokaalein ja ruokapalkinnolla. Kokonaisuudessaan palkinto oli valtaisa.
Kotiin tuli myös kaksi lelua, joista kiitos menee Foxkissin Elinalle. Aamulla häkin päälle ilmestyi kortti ja lelu, jonka Elina on esitellyt paremmin blogissaan. Mori sai lelun heti näyttelyhäkkiin, eikä aikaakaan, kun siihen oli jo kuolattu märkä läntti. Tuohon tuliaiskuvaan en tätä lelua voinut laittaa, sillä sitten kuvassa oli myös Katla.
Keppilelu oli kuulemma Foxkiss-erikoispalkinto, sekin on ollut meillä kovin kissojen mieleen. Elinan panostus oli aivan mahtava (lelujen lisäksi Elina oli panostanut korua ja pukeutumista myöten erikoisnäyttelyyn), ja olen valtavan kiitollinen, että saimme olla osa Foxkiss-perhettä, vaikka Mori ei kasvatti olekaan, aika monen Foxkiss-kissan isä kuitenkin.

Kokonaisuudessaan oli valtavan kiva päivä, siitäkin huolimatta, että vietimme kauniin aurinkoisen syyspäivän sisätiloissa. Onneksi sunnuntaina ehti jo uloskin.

Hyvää eläinten päivää ja viikkoa kaikille! Morin kanssa mennään keskiviikkona esittelemään rotua kauppakeskus Skanssiin.

1 kommentti:

  1. Oli kiva nähdä. Mori käyttäytyi häkissä oikein hyvin, kerran kuulin sähähtävän, kun et ollut paikalla ja silloinkin jollekin pikkupoitsulle, joka tunki nassun kiinni häkkiin.
    Mielestäni oli ihan aiheellista päästää höyryjä tuon valjastelun osalta, kun ei sitä missään kielletty, niin mistäpä sitä olisi voinut tietää, että ei saa...
    Upeet palkinnot Mori sai!

    VastaaPoista