torstai 29. marraskuuta 2012

Portaiden avaruusvääristymä

Perlan spatiaalisessa kyvyssä on ilmeisesti parantamisen varaa, sillä se tuntuu kuvittelevan, että rappusia pitkin pääsee samaan kerrokseen, josta rappuset lähtevät.

Perla on jo jonkin aikaa laajentanut maailmaansa rappukäytävään hyvin määrätietoisesti. Se livistää ovesta ulos, joka kerta kun tulen kotiin. Olen antanut sen mennä, koska mihinkä se tuosta rappukäytävästä pääsisi. Kun olen saanut takin pois päältäni ja kengät jalasta niin Perla on yleensä valmis tulemaan takaisin sisään. Paitsi viimeiset pari päivää se on keksinyt lähteä rappusia alaspäin ja kun olen lähtenyt sitä hakemaan, se seisoo suoraan alapuolella olevan asunnon ovella. Kun tulen lähemmäksi, se menee lähemmäksi ovea ja sanoo miu, mihin vastaan, että ei, me emme asu täällä. Sitten nappaan kissan syliin ja tuon sen kotiovelle, mistä se tassuttelee kiltisti sisään.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Turun näytelmissä

Viikonloppuna oli Morin toinen oikea näyttely. Tällä kertaa ei tarvinnut herätä liian aikaisin ja lähteä kauas, vaan näyttely oli peräti Turussa.

Näyttely oli kokemuksena pitkälti samanlainen kuin viimeksi, sillä erotuksella, että tällä kerralla olin paremmin perillä siitä mitä tapahtuu. Mori viihtyi jälleen häkissä ihan hyvin, mutta sähisi ja murisi aina kun sai näköpiiriinsä toisia kissoja. Tuomarin pöydällä Moria jännitti niin, että katsoi taas parhaaksi sähistä tuomarille. Sekin oli tietysti erilaista tällä kertaa, että Mori painaa paljon enemmän ja sitä oli huomattavasti raskaampaa kanniskella ympäriinsä. Tuomarikin kiinnitti huomiota Morin kokoon, ja kehui poikaa hyvin kehittyneeksi ikäisekseen.

Tänään sähköpostiin viimein pläjähti kauan odotetut Tessan studiokuvat, jotka otettiin Tampereen näyttelyssä. Tässäpä pari poseerausta.








Tämä viimeinen on tämmöinen koulukuva.


maanantai 19. marraskuuta 2012

Pläski?

Perla on lihonut. Maaginen viiden kilon raja on ylitetty. En kyllä käsitä miten se on tapahtunut, kun Mori useimmiten syö ainakin osan Perlan ruuasta, enkä mielestäni ole lisännyt ruuan määrää. Päinvastoin kun nykyään murotarjoilukin on rajoitetumpaa kuin silloin, kun Perla oli talouden ainoa kissa.
Pitänee hommata keittiövaaka ja alkaa punnita neidin ruoka-annoksia.

Morikin on kasvanut, mutta häviää Perlalle massassa vielä kilon verran. Kun näkee pennun päivittäin, ei oikein huomaa miten se kasvaa. Kuitenkin aina välillä havahdun katsomaan kuinka iso siitä on jo kasvanut. Tänään oli yksi sellainen hetki kun tajusin, että tuohan on oikeasti jo iso. Mihin meni se pieni ruipelo pentu, joka kolme kuukautta sitten tupsahti elävöittämään mun ja Perlan elämää.

No, tuossahan se näkyy vieressä jahtaavan häntäänsä.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Toimistokissa

Jouduin tänään käymään töissä. Koska sunnuntai ei ole ollenkaan kiva päivä istua toimistolla, päätin ottaa Morin mukaan seuraksi. Tämä oli hyvää harjoitusta kuljetuskassissa olemiseen ja uusiin paikkoihin tutustumiseen. Työhuoneeni ei ollut pienen kissan näkökulmasta kovin virikkeellinen. Oli siellä sentään muutama kynä, jotka voi tiputella alas pöydältä, sälekaihtimien naru, jota pureskella, ja hiiren johto, jota pureskella.Lisäksi pieni metsästäjä havaitsi terävillä aisteillaan linnun, tarkemmin sanottuna origamikurjen. Pelkkää paperia siis koko tirppa, mutta se ei Moria haitannut vaan lintu sai kyytiä.

Työhuone kävi kuitenkin nopeasti pieneksi kissalle, ja se alkoi maukua ilmeisesti tylsistymistään. Taisin olla ainut ihminen koko talossa, joten päästin Morin käytävään tutkimaan, kun lähdin hakemaan teetä kahvihuoneesta. Tuo taisi olla suurin tila, missä Mori on koskaan ollut vapaana. Tila piti tietysti heti hyödyntää ja juoksennella ympäriinsä mahdollisimman paljon, heti kun jokainen kolo oli ensin tarkkaan tutkittu.

Käytäväjuoksentelu taisi olla sen verran rankkaa, että teetauon jälkeen Mori asettui syliini kehräämään, ja viipyi siinä kunnes sain hommat valmiiksi ja oli aika lähteä kotiin.