Toisinaan täällä etelässäkin on talvi ja kylmä. Mori tykkää ulkoilla, mutta koska se on tiputtanut heinäkuun helteillä kasvattamansa komean karvan pois ja on nyt lähes pelkissä speedoissa, sille tulee kylmä. Kylmällä ilmalla ulkoillessa tunnen välillä, miten kissan tärinä kulkeutuu flexin narua pitkin käteen asti. Ratkaisuksi neuloin Morille oman villapaidan.
|
Mori ja lopapeysa |
Lopapeysa on islantia ja tarkoittaa perinteistä islantilaista kaarrokeneuletta. Koska olen hurahtanut kaikkeen islantilaiseen ja etenkin islantilaiseen lampaanvillaan ja paitoihin, niin pitihän Morille tehdä myös oma lopapeysa. Morin paita on
Álafoss Léttlopi -lankaa, jota jäi yli itselleni neulomastani paidasta. Myös kuvio on sovellettu
ohjeesta, josta neuloin itselleni takin. Mitään ohjetta minulla ei kissan paitaan ollut, vaan neuloin hännän juuresta eteenpäin aina välillä sovitellen paitaa Morin päälle. Sovituksien aikaan Mori kehräsi, kun oli niin mukava saada huomiota. Ympärysmitta lipsahti alussa liian suureksi, mutten malttanut purkaa, joten kaventelin ylimääräiset pois eteenpäin neuloessani. Seurauksena paidassa on vatsassa kasvuvaraa, jos Mori vaikka joskus vielä keksii kasvattaa ihrapussin vatsaansa. Paidan selässä on reikä, joten valjaat voi pukea sen alle ja kiinnittää flexin paidan läpi.
|
Ensimmäinen sovitus aiheutti munchkin-efektin |
Valmiin paidan ensimmäinen sovitus aiheutti liikkeiden hidastumista ja kissan madaltumista. Sittemmin paidassa on jo leikitty ja jahdattu huiskaa. Toistaiseksi paidan kanssa ei ole vielä käyty ulkona, saa nähdä tajuaako ja ihastuuko Mori paidan tuomaan lisälämpöön.