Ruoka-aika

Näin ruokin kissat, 9 kohdan ohjelma:

1. Avaan kissanruokakaapin ja otan ruuan sieltä, tai kalsiumin jos ruokalistalla on raakaa lihaa


2. Laitan kaapin oven kiinni


3. Laitan ruuan kuppeihin


4. Lasken kupit lattialle


5. Perla menee syömään


6. Avaan kissanruokakaapin


7. Mori syöksyy kaapista Perlan kupille


8. Siirrän Morin omalle kupilleen


9. Suljen kaapin

Karvakasa

Jos linnuilla on sulkasato, niin onko nisäkkäillä sitten karvasato? Perla taitaa kärsiä kroonisesta karvasadosta. On selvää, että kissoista lähtee karvaa, toisista kissoista lähtee paljon karvaa, ja sitten on Perla, josta lähtee mahdottomasti karvaa. Aina ja jatkuvasti. Ehkä kukaan ei ole kertonut sille karvanlähtöajoista.

Harjasin Perlan eilen. Ohessa on kuva harjauspaikasta sen jälkeen, kun kissa oli poistunut paikalta.

Harjauksen jälkeen

Haluan korostaa, että kuvassa ei ole nähtävissä niitä karvakasoja, jotka irrotin harjasta. Ja Perla on olevinaan lyhytkarvainen. Itse asiassa sen karva on pidempi kuin keskivertolyhytkarvalla. Perlan karva on myös melko jäykkää, mikä on hyvä, koska Perla ei koskaan oksentele karvapalloja. Sen karvat eivät muodosta karvapaakkuja, eikä turkki myöskään takkuunnu. Helppohoitoinen siis. Paitsi että irtokarvojen saaminen jonnekin muualle kuin vaatteisiin, mattoon, sohvaan, sänkyyn, pöydän alle ja huoneen nurkkiin on melko vaativaa. En juurikaan käytä mustia vaatteita, koska niissä valkoiset kissankarvat näkyvät parhaiten.

Eilinen harjaustuokio oli pisin pitkään aikaan. Yleensä Perla ei suostu olemaan harjattavana kovin pitkiä aikoja, mutta eilen se tuntui nauttivat huomiosta eikä sillä ollut kiire mihinkään. Ehkä Mori on viime aikoina saanut enemmän huomiota ja Perla oli onnellinen ollessaan huomioitavana. Vaikka kyllä se aina saa huomiota, kun vain tulee lähelle.

Harjauksen jälkeen Perlan olo oli ilmeisen keventynyt. Se kuljeskeli pirteän ja aktiivisen oloisena ympäriinsä ja tonki lelukoria hyvin kiinnostuneena. Taisi tuo harjaus olla myös mukavaa hierontaa.

Mori puolestaan sai käsittämättömän energiapurkauksen, kun olimme käyneet ulkona haistelemassa lunta.

Jotain kylmää ja valkoista

Ulkona on pienelle kissalle valtavan suuri ja ihmeellinen maailma, mikä meinaa laittaa pelottamaan.Melko reippaasti pikku-Mori kuitenkin tallusteli lumessa.

Takaisin sisällä päästyään irti valjaista Morilla oli valtavasti energiaa juosta ympäriinsä täyttä vauhtia. Se ei meinannut malttaa tulla edes syömään, mikä on erittäin harvinaista. Kuitenkin kun Perla syö jotakin, niin pakkohan Morin on tulla katsomaan mistä se jää paitsi. Ja sitten taas juoksemaan.

Kielikuvia

Valokuvausharjoitukset jatkuvat. Tänään molemmat kissat tarjosivat kuvaan myös kielen. Ensin Perla:

Ja sitten Morin tyylinäyte:

Kamera!

Ostin hulluilta päiviltä uuden kameran. Ensimmäisiä kuvauskohteita ei varmaan ole kovin vaikea arvata.

Perla-Perluska Mussukka

Mori-*lempinimet vielä hakusessa* höppänä

Lisää näyttelykuulumisia

Myös Foxkiss blogista voi lukea näyttelykokemuksista.

Päivityksenä lisään tähän postaukseen pari Ninan ottamaa kuvaa Tampereen näyttelystä.

Näyttelykuulumisia

No nyt vihdoin sain kirjoitettua valmiiksi tämän näyttelykokemusartikkelin. Eihän siihen mennytkään kuin, hmm, kuukausi?

Näyttelyissä käyminen on nyt sitten aloitettu virallisesti. Syyskuun alussa oltiin Morin kanssa Turokin esittelynäyttelyssä ja viikko siitä eteenpäin oltiin Tampereella Pirokin näyttelyssä.

Näyttelyihin otettiin mukaan ainakin uudet näyttelyverhot ja kissa, joka pakkasi itse itsensä.

Kummassakaan näyttelyssä ei pahemmin tullut otettua kuvia, mutta Tampereella käytiin Tessan kuvattavana. Studiokuvia on siis tulossa joskus lähiaikoina (toivottavasti). Tässä kuitenkin yksi otos omasta kamerasta.

Näyttelyhäkkiin Mori kotiutui nopeasti ja esiintyi edukseen. Häkin ulkopuolella sen sijaan jännitys purkautui sähinänä ja murinana muille kissoilleja vähän kaikelle.

Turussa kokeiltiin kissa-agilityä, mutta sen verran Moria jännitti, että se päätti sähistä ensimmäiselle esteelle. Kun sain sen tuupittua ensimmäisestä esteestä yli, se jäi murisemaan seuraavalle. Sitten loppuikin jo aika. Taidetaan kokeilla uudelleen vasta kun Mori osaa olla rennosti ihmis- ja kissapaljoudessa.

Tampereella piti tuomaripöydälläkin vähän sähistä, mutta tuomari ei ollut siitä moksiskaan. Mori sai kehuja pitkästä hännästä, suuresta koostaan ja pään muodoista, silmät olisivat kuulemma saaneet olla suuremmat. Arvostelun jälkeen jäin Morin kanssa vielä seuraamaan tuomarin viimeiset arvostelut. Siinä keskellä kaikkea hälinää seisoskellessa se rentoutui sylissäni, joten en vienyt sitä takaisin häkkiin ennenkuin tuomarin parhaan valintojen jälkeen. Kyllä siitä vielä kehittyy pätevä näyttelyissä kävijä.

Ötökkä ja kauluri

Ai miten niin bloggauksen alkuinnostus on mennyt ohi? Tosiasiassa bloggaaja on keksinyt sen verran paljon kalenterin täytettä syksyn kunniaksi, että läppärin ääressä vietetty aika on jäänyt vähiin. Tässä kuitenkin muutama kuva elonmerkiksi.

Tässä eräänä iltana parvekkeen ovesta lensi sisään ötökkä! Sitä sitten tiirailtiin mahdollisimman läheltä, eli kiipeilypuun ylätasolta.

Kokoero näiden kahden välillä ei ole enää kovinkaan suuri, ainakaan tämän kuvan perusteella. Mori on kasvanut ja kehittynyt muutenkin ja kaulassa on alkanut erottua kaulurin alku.