Kissat ovat myös aloittaneet patterikauden. Tänään lähdetään joulunviettoon, toivottakaa onnea matkantekoon ja kissojen yhteiselon sujumiseen.
.
maanantai 22. joulukuuta 2014
Talvi on täällä
Eilen satoi lunta. Illalla Katla kömpi ensimmäistä kertaa minun peittoni alle nukkumaan. Nyt taitaa olla talvi.
Kissat ovat myös aloittaneet patterikauden. Tänään lähdetään joulunviettoon, toivottakaa onnea matkantekoon ja kissojen yhteiselon sujumiseen.
.
Kissat ovat myös aloittaneet patterikauden. Tänään lähdetään joulunviettoon, toivottakaa onnea matkantekoon ja kissojen yhteiselon sujumiseen.
.
perjantai 19. joulukuuta 2014
Perhealbumi
Morin jälkikasvu on käynyt syksyn mittaan näyttelyissä myös Tessalla kuvattavana. Foxkiss-kissalan blogissa onkin nyt esillä C-pentueen kuvia hauskasti kuvapareina.
Kyllä sitä sukunäköä vaan löytyy.
Kyllä sitä sukunäköä vaan löytyy.
perjantai 5. joulukuuta 2014
Syyspäivitys
Mitä meille kuuluu? Tässä tämän syksyn päällimmäisiä kuulumisia.
Katla tuli lokakuun alussa ensimmäisen kerran kiimaan. Ensin oli päivän verran yleistä levottomuutta ja lisääntynyttä hännänalusen pesua. Sitten iski kiiman täydellinen tyrkkyvaihe ja neiti oli kunnolla takapuoli pystyssä takatassujaan töpsytellen. Toisinaan piti kiertää levottomia kierroksia eteiseen koko ajan kurnutellen ja urputtaen.
Mori parka oli ihan hämmentynyt Katlan oudosta käyttäytymisestä. Se asettui muutaman kerran Katlan selkään ja tarttui niskasta kiinni, mutta sitten löi pienessä päässä tyhjää, ja naamasta näki, ettei se enää muistanut, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Paremman ratkaisun puutteessa Mori päätti koittaa raahata omituisesti käyttäytyvän Katlan minun luokseni. Morilla on toki parin kilon etu massassa, muttei Katla sentään enää ole mikään pikkukisu, jota noin vain raahataan paikasta toiseen. Silti useamman kerran havahduin outoon ääntelyyn, kun Mori oli kovasti raahaamassa Katlaa minun suuntaani. Kai se ajatteli, että voisin jotenkin auttaa, kun toinen käyttäytyy niin omituisesti.
Tyrkkyvaihetta kesti pari päivää minkä jälkeen Katlan käytös palasi normaalimmaksi. Urputus ja lattialla kieriskely tosin jäivät päälle muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen puhkesi uusi tyrkkyvaihe. En nyt ole ollenkaan varma oliko tässä yksi ja sama kiima vai aloittiko tuo heti perään toisen. Seuraavaa kiimaa ei ole kuitenkaan tuon jälkeen näkynyt.
(ja tämän tekstin ollessa viimeistelyä odottamassa aloitti neiti sitten uuden kiiman, jospa siitä saisi kerrottua vähän nopeammalla aikataululla. En kuitenkaan lupaa mitään koska... no katsokaa vain tämän blogin päivitystahtia)
Marraskuun lopulla vietettiin Katlan ensimmäisiä synttäreitä. Mitään ihmeempiä juhlallisuuksia päivään ei kuulunut, kun aika oli hieman kortilla viikonlopun näyttelyn vuoksi. Kuitenkin viime aikoina kissat ovat saaneet uusia leluja, ja syntymäpäiväsankari sai ekstra-annoksen namitahnaa.
Syksyn mittaan on tullut käytyä erilaisissa näyttelyissä. Syyskuun alussa oli Pirokin näyttely Sastamalassa. Katla ja Mori olivat molemmat mukana, mutta Mori osallistui vain siitosluokkaan. Paikalla oli kolme Morin sinistä tytärtä.Tuomari ihmetteli ja moitti Katlan hyvin valkoista pohjaväriä, eikä meinannut uskoa, että molemmat vanhemmat ovat riistanvärisiä. Kuulemma myös Katlan silmät ovat liian pyöreät ja korvat liian pienet. Vertailuarvostelussa Katla hävisi siskopuoli Lilialle. Värin paras -kisassa Lilia voitti myös siskopuoli Auran. Morin kanssa tuli jälleen valjasteltua näyttelypaikalla, mutta huville tuli loppu, kun Mori pelästyi lipunmyyjiä, joilla oli hiuspannoissaan kissankorvat (=hirmuisia isoja ja pelottavia ihmiskissoja).
Syyskuussa oli Turussa esittelynäyttely, missä olin Katlan kanssa (Mori hoiti oman edustustehtävänsä Lemmikkiasemalla). Päivä ei mennyt ihan putkeen sillä Katla pelästyi roll-up -mainoksessa olleita valtavia kissoja, ja oli aivan varma, että valtavat kissat tulevat ja syövät Katlan. Katla oli lopun päivää niin kauhuissaan, että edes namit eivät kelvanneet. Sama pelko tuntui jatkuvan lokakuussa Uudenmaan rotukissayhdistyksen näyttelyssä Kirkkonummella. Sielläkin Mori oli mukana, sillä paikalla oli peräti viisi jälkeläistä; Katlan lisäksi Lilia, Aura, Tiuhti ja Sina. Mori oli kategorian ainoa siitosuros, joten voitto siitosluokassa oli taattu. Katla sai ensimmäisen sertinsä, vaikka olin edellisen näyttelyn tuomaroinnin jälkeen hyvin epäilevällä kannalla, saako Katla sellaista ollenkaan.
Marraskuun lopussa oli kotinäyttely Turussa. Katla oli mukana vain lauantaina ja Mori molempina päivinä. Morin jälkikasvua oli paikalla vaikka kuinka, lauantaina olivat Katlan lisäksi Sina, Aura ja Polar, ja sunnuntaina vielä edellisten lisäksi Halti, Tiuhti ja Naava. Varsinainen sukukokous saatiin siis kasaan (välilehdeltä Morin lapset voi kurkata kuka nyt taas olikaan kuka, kun näitä Morin lapsia tosiaan riittää :) ).
Katla sai lauantaina toisen sertinsä, ja tuomari pyysi vielä TP-valintoihinkin, mutta siellä menestystä ei herunut. Aura sitä vastoin oli lauantaina tuomarin paras! Sunnuntaina Halti oli lähellä olla tuomarin paras, mutta poika oli ensimmäisessä näyttelyssään sen verran jännittynyt, että tuomari ei halunnut nimetä sitä paneeliin.
Tällä kertaa meillä oli häkkipaikat poikkeuksellisesti Somakiss ry:n rotupöydän yhteydessä, eikä häkkirivistössä muiden kanssa. Olin ehdottanut tuloa siihen lähinnä kahdesta syystä; että voisin olla pöydässä avuksi, ja että kissojen olisi rauhallisempi olla, Mori kun ei edelleenkään siedä muita kissoja. Ilokseni Katla oli toipunut roll-up -kissojen aiheuttamasta pelästyksestä, ja oli oikein sosiaalisena sylissäni suurimman osan päivää. Katlalla tuntui riittävän asiaa, ja aina välillä piti päästä puraisemaan nenästä. Ihana pieni hupsu! Päädyttiin myös Purrmurr-blogin Anniinan kameran eteen.
Mori sitä vastoin oli lauantaina melko varautunut, mutta sunnuntaina valjastelu pitkin messukeskusta sujui jo hyvin. Kävimme jopa arvostelualueen puolella katselemassa tunnelmia. Niin kauan kuin Mori sai olla lattialla oli kaikki hyvin, mutta rähinä alkoi heti kun nostin sen pöydälle. Siitäkin huolimatta, että pöydän lähellä ei ollut yhtään muita kissoja. Joku pöytäkammo sille on nyt jostain jäänyt. Toivoin, että kastrointi olisi Moria rauhoittanut ja sen kanssa voisi käydä näyttelyissä, mutta eipä vain voi. Paitsi siitosluokissa.
URK:n näyttelyssä Ylen kuvaustiimi kävi kuvaamassa Prisma Studio -ohjelmaa, ja Mori pääsi valjastelureissulla kameran eteen ja jopa lopulliseen ohjelmaan. Morin kahden sekunnin julkisuus alkaa kohdasta 20:17.
Jos joku on kallis harrastus, niin eläinlääkärissä käyminen. Tällä kertaa käynnin syynä oli löysä vatsa tuossa lokakuun loppupuolella. Mori oireili jonkin aikaa ennen kuin totesin, että lääkäriin täytyy lähteä, kun ei tilanne näytä paranevan kotikonsteilla ja tutuilla vatsalle hellillä ruuilla. Lääkärikäyntiaamuna sitten Katlakin oireili, joten ei muuta kuin molemmat kissat mukaan, molemmille antibioottikuuri ja määräys syödä helposti sulavaa. Kotona sitten Perlakin jo oireili, joku tarttuva mahapöpö siis kyseessä. Perlalle en hakenut erikseen antibiootteja, vaan vaiva meni ohi maitohappobakteereilla ja vatsaystävällisellä ruualla. Viikon verran menu koostui mössöstä, joka sisälsi keitettyä kanaa ja seitä.
1. Katlan ensimmäinen (ja toinen?) kiima
Katla tuli lokakuun alussa ensimmäisen kerran kiimaan. Ensin oli päivän verran yleistä levottomuutta ja lisääntynyttä hännänalusen pesua. Sitten iski kiiman täydellinen tyrkkyvaihe ja neiti oli kunnolla takapuoli pystyssä takatassujaan töpsytellen. Toisinaan piti kiertää levottomia kierroksia eteiseen koko ajan kurnutellen ja urputtaen.
Mori parka oli ihan hämmentynyt Katlan oudosta käyttäytymisestä. Se asettui muutaman kerran Katlan selkään ja tarttui niskasta kiinni, mutta sitten löi pienessä päässä tyhjää, ja naamasta näki, ettei se enää muistanut, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Paremman ratkaisun puutteessa Mori päätti koittaa raahata omituisesti käyttäytyvän Katlan minun luokseni. Morilla on toki parin kilon etu massassa, muttei Katla sentään enää ole mikään pikkukisu, jota noin vain raahataan paikasta toiseen. Silti useamman kerran havahduin outoon ääntelyyn, kun Mori oli kovasti raahaamassa Katlaa minun suuntaani. Kai se ajatteli, että voisin jotenkin auttaa, kun toinen käyttäytyy niin omituisesti.
Tyrkkyvaihetta kesti pari päivää minkä jälkeen Katlan käytös palasi normaalimmaksi. Urputus ja lattialla kieriskely tosin jäivät päälle muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen puhkesi uusi tyrkkyvaihe. En nyt ole ollenkaan varma oliko tässä yksi ja sama kiima vai aloittiko tuo heti perään toisen. Seuraavaa kiimaa ei ole kuitenkaan tuon jälkeen näkynyt.
(ja tämän tekstin ollessa viimeistelyä odottamassa aloitti neiti sitten uuden kiiman, jospa siitä saisi kerrottua vähän nopeammalla aikataululla. En kuitenkaan lupaa mitään koska... no katsokaa vain tämän blogin päivitystahtia)
2. Katla täytti 1v!
Marraskuun lopulla vietettiin Katlan ensimmäisiä synttäreitä. Mitään ihmeempiä juhlallisuuksia päivään ei kuulunut, kun aika oli hieman kortilla viikonlopun näyttelyn vuoksi. Kuitenkin viime aikoina kissat ovat saaneet uusia leluja, ja syntymäpäiväsankari sai ekstra-annoksen namitahnaa.
3. Näyttelykuulumisia: Pirok, Kissanpäivät, URK ja Turok
Syksyn mittaan on tullut käytyä erilaisissa näyttelyissä. Syyskuun alussa oli Pirokin näyttely Sastamalassa. Katla ja Mori olivat molemmat mukana, mutta Mori osallistui vain siitosluokkaan. Paikalla oli kolme Morin sinistä tytärtä.Tuomari ihmetteli ja moitti Katlan hyvin valkoista pohjaväriä, eikä meinannut uskoa, että molemmat vanhemmat ovat riistanvärisiä. Kuulemma myös Katlan silmät ovat liian pyöreät ja korvat liian pienet. Vertailuarvostelussa Katla hävisi siskopuoli Lilialle. Värin paras -kisassa Lilia voitti myös siskopuoli Auran. Morin kanssa tuli jälleen valjasteltua näyttelypaikalla, mutta huville tuli loppu, kun Mori pelästyi lipunmyyjiä, joilla oli hiuspannoissaan kissankorvat (=hirmuisia isoja ja pelottavia ihmiskissoja).
Syyskuussa oli Turussa esittelynäyttely, missä olin Katlan kanssa (Mori hoiti oman edustustehtävänsä Lemmikkiasemalla). Päivä ei mennyt ihan putkeen sillä Katla pelästyi roll-up -mainoksessa olleita valtavia kissoja, ja oli aivan varma, että valtavat kissat tulevat ja syövät Katlan. Katla oli lopun päivää niin kauhuissaan, että edes namit eivät kelvanneet. Sama pelko tuntui jatkuvan lokakuussa Uudenmaan rotukissayhdistyksen näyttelyssä Kirkkonummella. Sielläkin Mori oli mukana, sillä paikalla oli peräti viisi jälkeläistä; Katlan lisäksi Lilia, Aura, Tiuhti ja Sina. Mori oli kategorian ainoa siitosuros, joten voitto siitosluokassa oli taattu. Katla sai ensimmäisen sertinsä, vaikka olin edellisen näyttelyn tuomaroinnin jälkeen hyvin epäilevällä kannalla, saako Katla sellaista ollenkaan.
Marraskuun lopussa oli kotinäyttely Turussa. Katla oli mukana vain lauantaina ja Mori molempina päivinä. Morin jälkikasvua oli paikalla vaikka kuinka, lauantaina olivat Katlan lisäksi Sina, Aura ja Polar, ja sunnuntaina vielä edellisten lisäksi Halti, Tiuhti ja Naava. Varsinainen sukukokous saatiin siis kasaan (välilehdeltä Morin lapset voi kurkata kuka nyt taas olikaan kuka, kun näitä Morin lapsia tosiaan riittää :) ).
 |
| Tiuhdilla oli kovasti asiaa Turokissa |
Tällä kertaa meillä oli häkkipaikat poikkeuksellisesti Somakiss ry:n rotupöydän yhteydessä, eikä häkkirivistössä muiden kanssa. Olin ehdottanut tuloa siihen lähinnä kahdesta syystä; että voisin olla pöydässä avuksi, ja että kissojen olisi rauhallisempi olla, Mori kun ei edelleenkään siedä muita kissoja. Ilokseni Katla oli toipunut roll-up -kissojen aiheuttamasta pelästyksestä, ja oli oikein sosiaalisena sylissäni suurimman osan päivää. Katlalla tuntui riittävän asiaa, ja aina välillä piti päästä puraisemaan nenästä. Ihana pieni hupsu! Päädyttiin myös Purrmurr-blogin Anniinan kameran eteen.
Mori sitä vastoin oli lauantaina melko varautunut, mutta sunnuntaina valjastelu pitkin messukeskusta sujui jo hyvin. Kävimme jopa arvostelualueen puolella katselemassa tunnelmia. Niin kauan kuin Mori sai olla lattialla oli kaikki hyvin, mutta rähinä alkoi heti kun nostin sen pöydälle. Siitäkin huolimatta, että pöydän lähellä ei ollut yhtään muita kissoja. Joku pöytäkammo sille on nyt jostain jäänyt. Toivoin, että kastrointi olisi Moria rauhoittanut ja sen kanssa voisi käydä näyttelyissä, mutta eipä vain voi. Paitsi siitosluokissa.
4. Mori pääsi telkkariin!
URK:n näyttelyssä Ylen kuvaustiimi kävi kuvaamassa Prisma Studio -ohjelmaa, ja Mori pääsi valjastelureissulla kameran eteen ja jopa lopulliseen ohjelmaan. Morin kahden sekunnin julkisuus alkaa kohdasta 20:17.
5. Käytiin TAAS lääkärissä
Jos joku on kallis harrastus, niin eläinlääkärissä käyminen. Tällä kertaa käynnin syynä oli löysä vatsa tuossa lokakuun loppupuolella. Mori oireili jonkin aikaa ennen kuin totesin, että lääkäriin täytyy lähteä, kun ei tilanne näytä paranevan kotikonsteilla ja tutuilla vatsalle hellillä ruuilla. Lääkärikäyntiaamuna sitten Katlakin oireili, joten ei muuta kuin molemmat kissat mukaan, molemmille antibioottikuuri ja määräys syödä helposti sulavaa. Kotona sitten Perlakin jo oireili, joku tarttuva mahapöpö siis kyseessä. Perlalle en hakenut erikseen antibiootteja, vaan vaiva meni ohi maitohappobakteereilla ja vatsaystävällisellä ruualla. Viikon verran menu koostui mössöstä, joka sisälsi keitettyä kanaa ja seitä.
 |
| Maitohappobakteereita namitahnan muodossa |
tiistai 7. lokakuuta 2014
Edustustehtäviä
Viime lauantain maailman eläintenpäivän kunniaksi kävimme Morin kanssa Turun Lemmikkiasemalla esittelemässä rotua. Teen valtaosan kissojen ruokaostoksista siellä, joten kauppa oli ennestään tuttu. Mori ei kuitenkaan ollut siellä aiemmin käynyt. Mukana esittelyssä olivat myös Morin tytär Sina ja mumminsa Pipsa.
Lemmikkiasema tarjosi meille päiväksi kangashäkit käyttöön, mutta Mori ei omassaan montaa minuuttia viihtynyt, vaan lähes koko neljä tuntinen rupeama sujui valjastellen ympäri liikettä.
Monet hyllyvälit tuli kierrettyä. Liikkeen asiakkaat tuntuivat olevan hyvin ihastuneita reippaasti ja rohkeasti valjastelleeseen Moriin. Liikkeessä kävi myös koiria, joista Mori ei ollut juuri millänsäkään, sillä onhan niitä nähty ulkolenkeillä ennenkin. Pienen kissan suurella egolla varustettu Mori asettui jopa rennosti makuulle suuren rotikan kulkureitille. Kolmen kuukauden ikäiseltä pennulta Mori sai pusun, mutta pentu sai kyllä samantien opetuksen, ettei pidä mennä kissoja nuoleskelemaan tai saattaa tulla tassusta.
Kotona suurin osa huiskaleluista on jo lähes loppuunleikittyjä, joten oli aika hankkia uusi. Mori oli tottakai keskeisessä osassa valitsemassa uutta huiskaa, ja lähes jokaista mallia tulikin kokeiltua, jotta kotiin lähti varmasti se mieluisin.
Huiskan lisäksi kokeilimme erilaisia valoja, joilla kissa erottuisi maastosta pimeän aikaan tehdyillä lenkeillä. Lisäksi Mori pääsi kokeilemaan liikkeeseen juuri saapuneita villapaitoja. Ja pääsipä Mori-mannekiini paidassaan Lemmikkiaseman facebook-sivun kansikuvapojaksikin.
On se kyllä kaunis poika, ja niin reipas.
 |
| Sina |
 |
| Mori lainahäkissään |
 |
| Mori tutkailee kissanruokavalikoimaa |
 |
| Huiskavalikoimaa arvioimassa |
On se kyllä kaunis poika, ja niin reipas.
lauantai 20. syyskuuta 2014
Postia Arjalta - kulissien takana
Edelliseen postaukseen liityviä kuvia en tietenkään saanut otettua ilman kissoja. Mori ilmestyi välittömästi paikalle, kun kuuli, että valjaita liikutellaan. Morin pettymys oli suuri, kun valjaat vain aseteltiin sohvalle eikä lähdettykään ulos.
Mori asettui valjasastelman viereen makuulle, eikä mennyt kauaa, kun paikalle ilmestyi sininen ninja, joka muitta mutkitta asettui isänsä päälle ja tarttui kurkusta kiinni.
Niin että jos edellisen postauksen valjaskuvissa on jotain moitittavaa, niin syy löytyy tästä kaksikosta, ja auringosta, kuvaaja on täysin syytön kaikkeen.
Mori asettui valjasastelman viereen makuulle, eikä mennyt kauaa, kun paikalle ilmestyi sininen ninja, joka muitta mutkitta asettui isänsä päälle ja tarttui kurkusta kiinni.
Niin että jos edellisen postauksen valjaskuvissa on jotain moitittavaa, niin syy löytyy tästä kaksikosta, ja auringosta, kuvaaja on täysin syytön kaikkeen.
Postia Arjalta
Sain postia Vänttisen Arjalta eli Arja's Artilta. Katlasta on jo kasvanut niin iso tyttö, että oli aika tilata sille omat mittatilausvaljaat. Värinä on helmiäisliila, kuvittelin sen olevan tummempi ja syvempi, mutta eiköhän silmä totu tähänkin väriin.
Taloudestamme löytyy nyt siis kolmet vänttisen valjaat.
Kahdet ovat mittatilausvaljaat, Morilla kokoa S/XL ja Katlalla XS/M, Perlalla on käytössä alunperin Morille ostetut L-koon valjaat. Tosin nyt hoikistuneen olomuodon myötä tuo L-koon rintaremmi alkaa jäädä isoksi. Nämä mittatilausvaljaat eroavat valmisvaljaista paitsi mitoitukseltaan myös lukon sijainnilta. Pyysin nostamaan lukon ylemmäksi, sillä hoikalla kissalla, se jää muutoin helposti ikävästi kainaloon. Lukon siirron myötä selän värillinen nahkainen osio on valmisvaljaiden vastaavaa lyhyempi.
Kun kerran lähdin Arjalta tilaustatekemään, en malttanut olla tilaamatta itselleni kukkaroa, jossa on valkoinen kissa.
Taloudestamme löytyy nyt siis kolmet vänttisen valjaat.
Kahdet ovat mittatilausvaljaat, Morilla kokoa S/XL ja Katlalla XS/M, Perlalla on käytössä alunperin Morille ostetut L-koon valjaat. Tosin nyt hoikistuneen olomuodon myötä tuo L-koon rintaremmi alkaa jäädä isoksi. Nämä mittatilausvaljaat eroavat valmisvaljaista paitsi mitoitukseltaan myös lukon sijainnilta. Pyysin nostamaan lukon ylemmäksi, sillä hoikalla kissalla, se jää muutoin helposti ikävästi kainaloon. Lukon siirron myötä selän värillinen nahkainen osio on valmisvaljaiden vastaavaa lyhyempi.
 |
| Vasemmalla L-koon valjaat ja oikealla S/XL -valjaat |
Kun kerran lähdin Arjalta tilaustatekemään, en malttanut olla tilaamatta itselleni kukkaroa, jossa on valkoinen kissa.
perjantai 19. syyskuuta 2014
Kadonneen täplän arvoitus
Meillä tulee Perlan kanssa tänään täyteen kuusi vuotta yhteistä elämää. Vuosipäivän kunniaksi katselin joitakin vanhoja kuvia.
En muistanutkaan miten tumma Perlan harmaa läntti pään päällä olikaan.
Pusutusläntti haihtui ja katosi jo parin ensimmäisen vuoden aikana. Nykyään siitä on jäljellä enää muutama hassu tummempi karva.
Mikä muu Perlassa on muuttunut kuuden vuoden aikana? Se on kasvanut ja lihonut ja ehtinyt jo laihtuakin. Reilun vuoden kestäneen laihdutusprojektin seurauksena Perla alkaa olla ihannepainossaan. Nätti ja sutjakka tyttö :)
Keltaiset silmät ovat kehittyneet selvästi vihreään suuntaan. Energiatasot ovat laskeneet, eikä Perla riehu enää samalla tavalla kuin nuorempana, vaikka kyllä sille leikki edelleen maistuu. Harmittavasti leikin keskelle tupsahtaa yleensä aina ja välittömästi vähintään yksi somppu, ja Perla kun leikkisi mielummin yksin.
En muistanutkaan miten tumma Perlan harmaa läntti pään päällä olikaan.
Pusutusläntti haihtui ja katosi jo parin ensimmäisen vuoden aikana. Nykyään siitä on jäljellä enää muutama hassu tummempi karva.
Mikä muu Perlassa on muuttunut kuuden vuoden aikana? Se on kasvanut ja lihonut ja ehtinyt jo laihtuakin. Reilun vuoden kestäneen laihdutusprojektin seurauksena Perla alkaa olla ihannepainossaan. Nätti ja sutjakka tyttö :)
Keltaiset silmät ovat kehittyneet selvästi vihreään suuntaan. Energiatasot ovat laskeneet, eikä Perla riehu enää samalla tavalla kuin nuorempana, vaikka kyllä sille leikki edelleen maistuu. Harmittavasti leikin keskelle tupsahtaa yleensä aina ja välittömästi vähintään yksi somppu, ja Perla kun leikkisi mielummin yksin.
lauantai 28. kesäkuuta 2014
Poika on tullut kotiin
Tuossa kuukausi sitten kävin Katlan ja Morin kanssa Hyvinkäällä Ery-Sydin näyttelyssä. Mori oli jälleen niin kireänä, että heti saatuani kissat häkkeihin kävelin sihteeristöön vetämään Morin pois arvostelusta. Katla sen sijaan esiintyi hyvin ja tuomari aloitti arvostelusetelin kirjoittamisen piirtämällä ison sydämen, ja tuloksena EX1.
Morin jälkeläisiä näyttelyssä oli Katlan lisäksi paikalla Max, Tiuhti ja Naava. Molemmat pojat pärjäsivät hienosti: Tiuhti oli VP ja Max meni paneeliin asti! Naava puolestaan keskittyi ottamaan rennosti.
Näyttely oli drive-in näyttely, joten siellä ei tarvinnut olla heti aamusta ja kotiin sai lähteä heti, kun omat arvostelut olivat ohi. Olisin mielelläni jäänyt seuraamaan paneelia, mutta koska olin kimppakyydillä liikkeellä, en kehdannut pyytää kuskia odottamaan paria tuntia pidempään. Hän kun oli jo valmis lähtemään kotiin.
Olin juuri päässyt kotiin, kun sain tekstiviestin, että Mori oli voittanut siitosurosten luokan! Kissa, joka ei itse aikuisena ole saanut yhtään arvostelua näyttelyistä, on onnistunut saamaan aikaan hienoa jälkikasvua.
Onneksi paikalla oli vielä kiva ihminen, joka keräsi Morin palkinnot talteen, ja nyt ne jo kulkeutuivat meille kotiin asti. Pokaali ja kaikkea!
 |
| Kuva: Pauli Araneva |
 |
| Kuva: Pauli Araneva |
Näyttely oli drive-in näyttely, joten siellä ei tarvinnut olla heti aamusta ja kotiin sai lähteä heti, kun omat arvostelut olivat ohi. Olisin mielelläni jäänyt seuraamaan paneelia, mutta koska olin kimppakyydillä liikkeellä, en kehdannut pyytää kuskia odottamaan paria tuntia pidempään. Hän kun oli jo valmis lähtemään kotiin.
Olin juuri päässyt kotiin, kun sain tekstiviestin, että Mori oli voittanut siitosurosten luokan! Kissa, joka ei itse aikuisena ole saanut yhtään arvostelua näyttelyistä, on onnistunut saamaan aikaan hienoa jälkikasvua.
Onneksi paikalla oli vielä kiva ihminen, joka keräsi Morin palkinnot talteen, ja nyt ne jo kulkeutuivat meille kotiin asti. Pokaali ja kaikkea!
Ja kyllä. Kuvaustarkoituksia varten laitoin pokaaliin nameja.
torstai 17. huhtikuuta 2014
Katla syö!
Sitä ei usko, miten onnelliseksi voi tulla siitä, että kissa syö, ennen kuin on joutunut viikon pakkoruokkimaan kissaa ruiskulla.
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Kun kissa sairastaa
Katla on viimeksi syönyt itse tiistaiaamuna, ja nyt eletään jo sunnuntaita. Tähän väliin mahtuu paljon huolta, muutamat epätoivon itkut ja kaksi eläinlääkärikäyntiä. Sairastelu alkoi oksenteluna ja ruokahaluttomuutena tiistaina. Kun Katla ei syönyt itse tiistai-iltana eikä keskiviikkoaamuna, kaivoin kaapista esiin ruiskun ja purkin Hill'sin a/d:ta. (Pienen) Kissan pitää syödä, joten pakkoruokinta oli ainoa vaihtoehto.
Keskiviikkona oksentelu osoittautuikin ylähengitystieinfektioksi, suomeksi sanottuna nuhaksi. Kun keskiviikkona kotiin tultuani poimin vaisun Katlan syliini, se alkoi pärskiä ympäriinsä vihreää räkää, siitä tiesin, että on aika mennä lääkäriin. Onneksemme pääsimme samana iltana. Eläinlääkäri ei pystynyt paljoa Katlan oloa auttamaan. Sain kehotuksen pakkoruokinnasta, maitohappobakteerien lisäämisestä ruokaan ja suosituksen antaa Nutri plus -geeliä; kaikkea tätä olin jo oma-alotteisesti tehnyt. Katlalla todettiin kuumetta, ja siksi ell määräsi antibiottikuurin. Lisäksi ohjeena oli ottaa uudelleen eläinlääkäriin yhteys, mikäli kissan vointi ei kahden päivän aikana huomattavasti paranisi tai mikäli se menisi huonommaksi.
Perjantaiaamuun mennessä en ollut huomannut mitään parannusta. Katla makoili vain paikoillaan jossakin pesässä tai patterin päällä. Se ei syönyt eikä juonut itse. Vaikka se muuten oli vaisu ja paikoillaan, niin ruiskuruokintaa vastaan se jaksoi taistella kaikin voimin. Ja voimaa tuossä pienessä eläimessä riittää yllättävän paljon. Näiden ruokintahetkien aikana tulivat ne epätoivon itkut, kun tuo pieni ei tajua, että tämä kaikki on sen omaksi parhaaksi.
Räkä tukki pienen nenän niin täysin, että Katla hengitti suu auki. Katlan nukkuessa räkä kuivui sieraimiin vihreiksi tulpiksi. Hengityksen helpottamiseksi ostin vauvoille tarkoitetun niistimen. Sen käyttö oli kuitenkin melkoista tappelua, ja muutaman yrityksen jälkeen luovuin siitä.
Perjantai aamuun mennessä ei siis ollut tapahtunut minkäänlaista parannusta, joten varasin uuden eläinlääkäriajan. Toivoin lääkärikäynniltä helpotusta hengittämiseen, mutta eipä lääkäri tälläkään kertaa pystynyt juuri mitään tekemään. Katla sai kipupistoksen, jonka piti lisätä myös ruokahalua. Nesteytystä Katlalle annettiin ihon alle, kun se oli päässyt vähän kuivumaan. Lisäksi otettiin näytteet laboratorioon, jospa vaikka selviäisi mikä pöpö tämän taudin aiheuttaa.
Kotona kokeilin hengityksen helpottamiseksi höyryhengitystä. Sen toteutin niin, että laitoin kylpyhuoneessa suihkun valumaan hetkeksi kuumana (veden tuhlausta, mutta kissan hyvinvointi meni nyt sellaisten ajatusten ohi) ja kun kylpyhuone täyttyi vesihöyrystä, menin sinne Katlan kanssa istumaan ja hengittelemään. Se tuntui auttavan liman irtoamisessa ja Katla sai pärskittyä limaa ulos.
Lauantain aamulla Katla tuli sänkyyn minua herättelemään ja melkein itkin liikutuksesta, kun pieni nuhanenä oli noin reipastunut. Elättelin jo toivoa, että se söisi jo itse, mutta monen tarjotun herkun jälkeen oli pakko ottaa taas ruisku esiin.
Viikonloppuna Katla on jo ollut selvästi pirteämpi ja ottanut enemmän kontaktia minuun. Asiaa tuntuu toisinaan olevan valtavasti ja olen saanut kuunnelle vähän käheää maukumista. Useimmiten maukumista on säestänyt myös kehräys. Nyt Katla jo juo itse, mikä on iso helpotus. Ruokkiminen on edelleen muutaman kerran päivässä toistuva taistelu, mutta alan olla jo toiveikas, että kun lima alkaa vähetä niin ruokakin alkaa taas kiinnostaa.
Tästä sairauskertomuksesta voinee päätellä, että PetExpo jäi meiltä nyt väliin.
*********************************
Tällä päivitystiheydelle olen näköjään unohtanut kertoa Morin viimeisestä pentueesta. Beisa synnytti 7.3 kolme sinistä pentua, kaksi tyttöä ja yhden pojan. Näiden elämän alkutaivalta voi seurata Foxkiss-kissalan blogista.
Katlan sairastelun takia menee vielä aikaa ennen kuin voin mennä pentuja katsomaan. Kun en todellakaan tahdo viedä tuota tautia viemisinä pienille pennuille.
Keskiviikkona oksentelu osoittautuikin ylähengitystieinfektioksi, suomeksi sanottuna nuhaksi. Kun keskiviikkona kotiin tultuani poimin vaisun Katlan syliini, se alkoi pärskiä ympäriinsä vihreää räkää, siitä tiesin, että on aika mennä lääkäriin. Onneksemme pääsimme samana iltana. Eläinlääkäri ei pystynyt paljoa Katlan oloa auttamaan. Sain kehotuksen pakkoruokinnasta, maitohappobakteerien lisäämisestä ruokaan ja suosituksen antaa Nutri plus -geeliä; kaikkea tätä olin jo oma-alotteisesti tehnyt. Katlalla todettiin kuumetta, ja siksi ell määräsi antibiottikuurin. Lisäksi ohjeena oli ottaa uudelleen eläinlääkäriin yhteys, mikäli kissan vointi ei kahden päivän aikana huomattavasti paranisi tai mikäli se menisi huonommaksi.
Perjantaiaamuun mennessä en ollut huomannut mitään parannusta. Katla makoili vain paikoillaan jossakin pesässä tai patterin päällä. Se ei syönyt eikä juonut itse. Vaikka se muuten oli vaisu ja paikoillaan, niin ruiskuruokintaa vastaan se jaksoi taistella kaikin voimin. Ja voimaa tuossä pienessä eläimessä riittää yllättävän paljon. Näiden ruokintahetkien aikana tulivat ne epätoivon itkut, kun tuo pieni ei tajua, että tämä kaikki on sen omaksi parhaaksi.
Räkä tukki pienen nenän niin täysin, että Katla hengitti suu auki. Katlan nukkuessa räkä kuivui sieraimiin vihreiksi tulpiksi. Hengityksen helpottamiseksi ostin vauvoille tarkoitetun niistimen. Sen käyttö oli kuitenkin melkoista tappelua, ja muutaman yrityksen jälkeen luovuin siitä.
Perjantai aamuun mennessä ei siis ollut tapahtunut minkäänlaista parannusta, joten varasin uuden eläinlääkäriajan. Toivoin lääkärikäynniltä helpotusta hengittämiseen, mutta eipä lääkäri tälläkään kertaa pystynyt juuri mitään tekemään. Katla sai kipupistoksen, jonka piti lisätä myös ruokahalua. Nesteytystä Katlalle annettiin ihon alle, kun se oli päässyt vähän kuivumaan. Lisäksi otettiin näytteet laboratorioon, jospa vaikka selviäisi mikä pöpö tämän taudin aiheuttaa.
Kotona kokeilin hengityksen helpottamiseksi höyryhengitystä. Sen toteutin niin, että laitoin kylpyhuoneessa suihkun valumaan hetkeksi kuumana (veden tuhlausta, mutta kissan hyvinvointi meni nyt sellaisten ajatusten ohi) ja kun kylpyhuone täyttyi vesihöyrystä, menin sinne Katlan kanssa istumaan ja hengittelemään. Se tuntui auttavan liman irtoamisessa ja Katla sai pärskittyä limaa ulos.
Lauantain aamulla Katla tuli sänkyyn minua herättelemään ja melkein itkin liikutuksesta, kun pieni nuhanenä oli noin reipastunut. Elättelin jo toivoa, että se söisi jo itse, mutta monen tarjotun herkun jälkeen oli pakko ottaa taas ruisku esiin.
Viikonloppuna Katla on jo ollut selvästi pirteämpi ja ottanut enemmän kontaktia minuun. Asiaa tuntuu toisinaan olevan valtavasti ja olen saanut kuunnelle vähän käheää maukumista. Useimmiten maukumista on säestänyt myös kehräys. Nyt Katla jo juo itse, mikä on iso helpotus. Ruokkiminen on edelleen muutaman kerran päivässä toistuva taistelu, mutta alan olla jo toiveikas, että kun lima alkaa vähetä niin ruokakin alkaa taas kiinnostaa.
Tästä sairauskertomuksesta voinee päätellä, että PetExpo jäi meiltä nyt väliin.
*********************************
Tällä päivitystiheydelle olen näköjään unohtanut kertoa Morin viimeisestä pentueesta. Beisa synnytti 7.3 kolme sinistä pentua, kaksi tyttöä ja yhden pojan. Näiden elämän alkutaivalta voi seurata Foxkiss-kissalan blogista.
Katlan sairastelun takia menee vielä aikaa ennen kuin voin mennä pentuja katsomaan. Kun en todellakaan tahdo viedä tuota tautia viemisinä pienille pennuille.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Katlan ensimmäinen näyttely
Lauantaina Turussa oli Katlan näyttelydebyytti. Myös Mori oli mukana siitosluokassa, sillä paikalla oli Tinkan ja Morin pentue kokonaisuudessaan: Sina, Polar, Thor ja Max.
Maxilla on upea musta tikking, ja tuomarikin tuntui olevan kovin ihastunut poikaan. Harmittavasti poika on tullut hieman isäänsä näyttelykäyttäytymisessä, eikä tuomarin pöytä ollut ollenkaan mukava paikka. Max oli kuitenkin hienosti värinsä paras!
Poika on kyllä isänsä näköinen, mutta kuitenkin naamassa on minulle jotain vieraampaa, jonka täytyy sitten olla äidin peruja. On vaikea kuvata sanallisesti, mikä se vieraampi osa kasvoja on, mutta tuossa nenän varressa se ero on. Mutta kylläpä Maxista oli jo kasvanut komea kolli.
Morin beige jälkikasvu, Sina ja Polar, ovat varsin touhukkaita ja vauhdikkaita kissoja.
Punainen Thor taas on eri maata, eikä juurikaan viihtynyt.
Kuvia näistä lapsukaisista tuli napsittua juuri näiden kuvien verran. Kuljin lähes koko päivän jompikumpi kissa mukanani, joten kuvaaminen sitten jäi.
Kävin Morin ja Katlan kanssa Tessalla kuvattavana. Tarkoituksena oli saada Katlasta kuvia, mutta jos Mori olisi sattunut olemaan yhteistyökykyinen niin Moristakin olisi ollut kiva saada uusia kuvia, ja haaveena oli tietysti soma perhepotretti. Todellisuus oli sitten se, että juoksentelin kissojen perässä pitkin huonetta enemmän kuin tarpeeksi. Katlasta tuli joitakin ihan mukavia kuvia, Morista ei juurikaan ja yhteiskuvista ei tullut mitään, mutta piti sellaisia silti muutama tilata.
Katla oli näyttelyssä oikein hienosti. Vähän varautunut se oli, mutta ei juurikaan pelännyt. Paitsi pupunäyttelyn lemmikkijänöjä.
Katlalle piti tietysti ommella omat näyttelyverhot, joihin valitsin väriyhdistelmäksi liilan ja harmaan. Väriyhdistelmä tuo mielestäni hienosti esiin tuon lämpimän sävyn, ja samalla sininen pysyy hienona teräksen harmaana.
Tuomarin pöydällä Katla antoi tuomarin kopeloida itseään ja istui sen jälkeen nätisti minussa kiinni. Mieltä lämmitti, kun tuomari oli kirjoittanut arvostelusetelin yleisvaikutelma-kohtaan: Sweet promising little princess. Onhan tuo mahdottoman suloinen pieni prinsessa.
Edellisen kyseenalaisen näyttelymenestyksensä jälkeen Mori ei ole näyttelyissä käynyt. Siitosluokkaan osallistuminen oli loistava tapa kokeilla, miten näyttelyissä oleminen sujuu Morilta kastroinnin jälkeen. No, asenne muita kissoja kohtaan ei Morilla ollut muuttunut juuri mihinkään, joten tuomarin pöydälle ei jatkossakaan mennä, mutta jos sattuu olemaan näyttelyitä, joihin tulee ainakin kaksi Morin jälkeläistä Katlan lisäksi, niin tokihan Morin voi silloin ottaa mukaan.
Kuljimme Morin kanssa valjaissa näyttelyssä aika paljon. Mori kulki hienosti pitki hallia. Aina välillä se pysähtyi eikä olisi oikein millään liikkunut mihinkään suuntaan, mutta kun itse kyykistyin, niin johan poika jolkotteli luokse kiehnäämään. Suunnilleen kaikki kyykistyneet saivat saman kiehnäyskohtelun ja osa viattomasti ohikävelleistäkin sai Morilta huomion osoituksia. Myyntipöytiäkin käytiin Morin kanssa ihmettelemässä. Mori innostui kurkottelemaan etutassut pöydän reunalla haistelemaan, että minkäslaisia kissanleluja olisi tarjolla. Myöskin parit kiipeilypuut tuli testattua. Morilla on kallis maku!
Viikon päästä on luvassa hieman erilainen näyttelykokemus, sillä olemme Katlan kanssa lähdössä PetExpo-messuille edustamaan rotua Somakiss ry:n osastolle. Osastolle tulee muitakin somppuja ja abyja silityskissoiksi, esimerkiksi Kissankujeita-blogin Hugo. Samaan aikaan Helsingin messukeskuksessa on mm. lapsimessut, joten pieniä silittäjiä on varmasti paljon. Tätä koitosta silmällä pitäen otin Katlan viime viikolla partioiltaan mukaan. Siellä Katla oli kolmentoista tokaluokkalaisen pojan huomion keskipisteenä, ja kaikki sujui hyvin. Katla suhtautui jännittävään tilanteeseen kehräämällä. Suloinen prinsessa tosiaan.
Maxilla on upea musta tikking, ja tuomarikin tuntui olevan kovin ihastunut poikaan. Harmittavasti poika on tullut hieman isäänsä näyttelykäyttäytymisessä, eikä tuomarin pöytä ollut ollenkaan mukava paikka. Max oli kuitenkin hienosti värinsä paras!
 |
| Max |
Poika on kyllä isänsä näköinen, mutta kuitenkin naamassa on minulle jotain vieraampaa, jonka täytyy sitten olla äidin peruja. On vaikea kuvata sanallisesti, mikä se vieraampi osa kasvoja on, mutta tuossa nenän varressa se ero on. Mutta kylläpä Maxista oli jo kasvanut komea kolli.
Morin beige jälkikasvu, Sina ja Polar, ovat varsin touhukkaita ja vauhdikkaita kissoja.
 |
| Sina |
 |
| Polar |
 |
| Thor |
Kuvia näistä lapsukaisista tuli napsittua juuri näiden kuvien verran. Kuljin lähes koko päivän jompikumpi kissa mukanani, joten kuvaaminen sitten jäi.
Kävin Morin ja Katlan kanssa Tessalla kuvattavana. Tarkoituksena oli saada Katlasta kuvia, mutta jos Mori olisi sattunut olemaan yhteistyökykyinen niin Moristakin olisi ollut kiva saada uusia kuvia, ja haaveena oli tietysti soma perhepotretti. Todellisuus oli sitten se, että juoksentelin kissojen perässä pitkin huonetta enemmän kuin tarpeeksi. Katlasta tuli joitakin ihan mukavia kuvia, Morista ei juurikaan ja yhteiskuvista ei tullut mitään, mutta piti sellaisia silti muutama tilata.
Katla oli näyttelyssä oikein hienosti. Vähän varautunut se oli, mutta ei juurikaan pelännyt. Paitsi pupunäyttelyn lemmikkijänöjä.
 |
| Katla |
Tuomarin pöydällä Katla antoi tuomarin kopeloida itseään ja istui sen jälkeen nätisti minussa kiinni. Mieltä lämmitti, kun tuomari oli kirjoittanut arvostelusetelin yleisvaikutelma-kohtaan: Sweet promising little princess. Onhan tuo mahdottoman suloinen pieni prinsessa.
Edellisen kyseenalaisen näyttelymenestyksensä jälkeen Mori ei ole näyttelyissä käynyt. Siitosluokkaan osallistuminen oli loistava tapa kokeilla, miten näyttelyissä oleminen sujuu Morilta kastroinnin jälkeen. No, asenne muita kissoja kohtaan ei Morilla ollut muuttunut juuri mihinkään, joten tuomarin pöydälle ei jatkossakaan mennä, mutta jos sattuu olemaan näyttelyitä, joihin tulee ainakin kaksi Morin jälkeläistä Katlan lisäksi, niin tokihan Morin voi silloin ottaa mukaan.
Kuljimme Morin kanssa valjaissa näyttelyssä aika paljon. Mori kulki hienosti pitki hallia. Aina välillä se pysähtyi eikä olisi oikein millään liikkunut mihinkään suuntaan, mutta kun itse kyykistyin, niin johan poika jolkotteli luokse kiehnäämään. Suunnilleen kaikki kyykistyneet saivat saman kiehnäyskohtelun ja osa viattomasti ohikävelleistäkin sai Morilta huomion osoituksia. Myyntipöytiäkin käytiin Morin kanssa ihmettelemässä. Mori innostui kurkottelemaan etutassut pöydän reunalla haistelemaan, että minkäslaisia kissanleluja olisi tarjolla. Myöskin parit kiipeilypuut tuli testattua. Morilla on kallis maku!
Viikon päästä on luvassa hieman erilainen näyttelykokemus, sillä olemme Katlan kanssa lähdössä PetExpo-messuille edustamaan rotua Somakiss ry:n osastolle. Osastolle tulee muitakin somppuja ja abyja silityskissoiksi, esimerkiksi Kissankujeita-blogin Hugo. Samaan aikaan Helsingin messukeskuksessa on mm. lapsimessut, joten pieniä silittäjiä on varmasti paljon. Tätä koitosta silmällä pitäen otin Katlan viime viikolla partioiltaan mukaan. Siellä Katla oli kolmentoista tokaluokkalaisen pojan huomion keskipisteenä, ja kaikki sujui hyvin. Katla suhtautui jännittävään tilanteeseen kehräämällä. Suloinen prinsessa tosiaan.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Päiväunia
Perla näkee toisinaan hyvin vauhdikkaita unia. Sen huomaa siitä, että tassut vispaavat ja silmät liikkuvat, joskus siitä pääsee jopa ääniä; pieniä murinoita ja maukaisuja.
Kuvassa Perlan silmä on auki, vaikka kissa on täydessä unessa.
Pupilli on kapeana viiruna.
Niin paljon tuo silmä liikkui puolelta toiselle, että mahtoi olla jännittävä uni. Video kertoo aktiivisesta unesta enemmän kuin kuvat: Perla nukkuu
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä kissa uneksii. Näkeekö se unta kavereiden kanssa leikkimisestä, lintujen metsästämisestä tai muuten ulkona olemisesta. Jotenkin haluaisin uskoa, ulkoilu-uniin, mutta ehkä todennäköisempiä ovat jokapäiväisen elämän tapahtumiin liittyvät unet.
Heräämisen jälkeen silmän pupillit ovat ihan eri muotoiset kuin nukkuessa.
Kuvassa Perlan silmä on auki, vaikka kissa on täydessä unessa.
Pupilli on kapeana viiruna.
Niin paljon tuo silmä liikkui puolelta toiselle, että mahtoi olla jännittävä uni. Video kertoo aktiivisesta unesta enemmän kuin kuvat: Perla nukkuu
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä kissa uneksii. Näkeekö se unta kavereiden kanssa leikkimisestä, lintujen metsästämisestä tai muuten ulkona olemisesta. Jotenkin haluaisin uskoa, ulkoilu-uniin, mutta ehkä todennäköisempiä ovat jokapäiväisen elämän tapahtumiin liittyvät unet.
Heräämisen jälkeen silmän pupillit ovat ihan eri muotoiset kuin nukkuessa.
maanantai 3. maaliskuuta 2014
Pesuhetkiä
Katla on nyt asunut meillä kaksi viikkoa, ja tutustuminen Moriin ja Perlaan on mennyt paremmin kuin osasin odottaakaan. Eilen todistin jo näkyä kun kaikki mahtuvat samalle sohvalle ja Perlakin innostui Katlaa pesemään.
Uskotteko muuten, että Perla ja Mori painavat saman verran? Siis tuo maitovalas ja luiheliini. Toinen on edelleen dieetillä ja toisen painoa yritän kasvattaa, ja silti nuo painavat aina samanverran. En voi käsittää.
Perla on jo päässyt pennun tulon aiheuttamasta järkytyksestä yli. Ihan kiva tuo Katla taitaa sittenkin olla. Sen kanssa voi leikkiä. Ja onhan se niin pieni, että siitä pitää pitää huolta.
Morin ja Katlan iltapesutuokiot ovat meillä jo ihan jokapäiväisiä. On niin hellyyttävää kun Mori pitää pienestä huolta.
Eipähän pääse pentu likaantumaan, kun on kaksi ahkeraa pesijää.
 |
| Kolmikko |
Uskotteko muuten, että Perla ja Mori painavat saman verran? Siis tuo maitovalas ja luiheliini. Toinen on edelleen dieetillä ja toisen painoa yritän kasvattaa, ja silti nuo painavat aina samanverran. En voi käsittää.
Perla on jo päässyt pennun tulon aiheuttamasta järkytyksestä yli. Ihan kiva tuo Katla taitaa sittenkin olla. Sen kanssa voi leikkiä. Ja onhan se niin pieni, että siitä pitää pitää huolta.
 |
 |
 |
| Isiii, ei kieltä korvaan! |
 |
| Hännän altakin pestään |
 |
| Mitäs siinä kuvaat? |
Eipähän pääse pentu likaantumaan, kun on kaksi ahkeraa pesijää.
perjantai 21. helmikuuta 2014
Uusi tulokas
Meille muutti viime sunnuntaina uusi pieni kissa! Morin sininen tytär, joka on kulkenut koodinimellä Smurffiina, on saanut nimekseen Katla ja muutti tänne meille. Katla on suunnattoman suloinen ja rohkea ja reipas ja pieni ja pörröinen ja kerrassaan ihana kissinpentu.
Pienen kissan nimi oli pitkään pohdinnassa. Koska aiemmillakin kissoilla on Islantiin viittaavat nimet, niin pienen piti toki jatkaa sarjaa. Ensimmäisenä harkinnassa oli Saga, mutta se tuntui aivan liian seesteiseltä nimeltä näin toimeliaalle neidille. Katla viittaa sekä tulivuoreen että Veljeni leijonamieli kirjan lohikäärmeeseen, ja nimi tuntuu istuvan pikkukisulle kuin nenä päähän.
Mori oli alusta asti hyvin kiinnostunut pienestä tulokkaasta. Tosin ensin Mori taisi luulla sitä uudeksi morsiammeksi, joka pitää hurmata. Hurmausyritykset muuttuivat melko pian isälliseksi huolenpidoksi. Mori kastroitiin reilu viikko ennen Katlan tuloa ja vähitellen tyttöjen huumaustarpeet ovat käyneet pienemmiksi, mikä varmasti osaltaan on auttanut näiden kahden tutustumista toisiinsa.
Perla on ollut järkyttynyt, kun sen maailma näin kovasti mullistui. Se on pääasiassa pysytellyt sivussa nuorempien touhuista ja sähissyt kaikille liian lähelle eksyneille. Onneksi sekin alkoi melko nopeasti kurista pikkuiselle, eikä mitään konflikteja ole saatu aikaiseksi. Nyt kuitenkin on jo käynyt selväksi, että Katla on isin tyttö.
*************************************************************
Vielä on lisättävä pentu-uutisia sen verran, että Morin ja Taigan pennut syntyivät 22.1 ja ovat jo siis neliviikkoisia pieniä söpöliinejä. Pentuja on viisi, yksi sininen tyttö, yksi riista tyttö, yksi riista poika ja kaksi sinistä poikaa. Wauhtitassujen blogista löytyy pentujen kuulumisia ja etenkin kuvia.
Pienen kissan nimi oli pitkään pohdinnassa. Koska aiemmillakin kissoilla on Islantiin viittaavat nimet, niin pienen piti toki jatkaa sarjaa. Ensimmäisenä harkinnassa oli Saga, mutta se tuntui aivan liian seesteiseltä nimeltä näin toimeliaalle neidille. Katla viittaa sekä tulivuoreen että Veljeni leijonamieli kirjan lohikäärmeeseen, ja nimi tuntuu istuvan pikkukisulle kuin nenä päähän.
 |
| Katla on siisti tyttö |
 |
| Isän ja tyttären ensimmäinen yhteiskuva |
 |
| On rankkaa olla isä |
*************************************************************
Vielä on lisättävä pentu-uutisia sen verran, että Morin ja Taigan pennut syntyivät 22.1 ja ovat jo siis neliviikkoisia pieniä söpöliinejä. Pentuja on viisi, yksi sininen tyttö, yksi riista tyttö, yksi riista poika ja kaksi sinistä poikaa. Wauhtitassujen blogista löytyy pentujen kuulumisia ja etenkin kuvia.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Patterikausi
Kun ulkona paukkuu pakkanen, niin sisällä on kiva hakeutua lämpimän patterin lähelle. Ainakin Perlan mielestä.
 |
| Tässä patterilla voi lämmitellä tassuja |
 |
| Tää on aika kiva |
 |
| Oikeestaan tosi kiva |
 |
| Ihana lämmin patteri |
 |
| Oho! |
 |
| No en edes meinannu tippua! |
 |
| ...ja on tää vieläkin lämmin |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)