Rokotuskäynneillä on tullut huomautuksia hammaskivestä. Alkusyksystä hammaspesujen yhteydessä huomasin, että Morin suuhun kehittyy ikenen liikakasvua, tai vastaavaa kipeältä näyttävää laajentumista (mikä lienee oikea termi). Katlan suu taas näytti siltä, että heräsi epäilys alapurennan aiheuttavan suussa ongelmia. Katla ei vain anna katsoa suuta kunnolla, niin en voinut olla varma onko ongelmia vai ei.
Varasin hammaslääkäriajan molemmille sompuille Raision eläinsaarala Vettoriin. Vettori oli sitten edellisen käynnin muuttanut uuteen osoitteeseen, tietysti kauemmaksi nopeampien bussilinjojen varrelta. Sattumalta kuitenkin on olemassa bussireitti, joka kulkee lähes kotiovelta Vettorin takapihalle välillä kiertäen koko Turun ja Raision, tai ainakin siltä se tuntui. Matka-aika oli 45 min, kun google mapsin mukaan henkilöautolla olisi perille päässyt vartissa. Joskus autottomuus on syvältä.
Aamulla olimme ensimmäise paikalle saapuvat asiakkaat. Ehdin juoda kupin kahvia kissojen odotushuoneessa ja sitten pääsimmekin vastaanottohuoneeseen. Morilla oli uteliaisuutta ja virtaa jaettavaksi useammallekin kissalle, ja koko huone piti tutkia ennenkuin malttoi itse tulla pöydälle tutkittavaksi. Lääkäri oli Morin mielestä kiva, ja häntä piti puskea kehräyksen säestyksellä. Sydämen kuuntelua kehräys hieman hankaloitti. Jo suuhun katsoessa lääkäri epäili, että joutuu poistamaan hampaita kokonaan tai tekemään kruunuamputaation. Röntgenkuva kertoisi tarkemmin, mitä on tarpeen tehdä.
Katla oli varautuneempi ystävällisyyden osoituksissaan lääkäriä kohtaan, mutta kehräsi ja asettui pöydälle makaamaan. Katlankin suussa näkyin ikenissä tulehdusta ja kasvua, ja lääkäri epäili niiden alta paljastuvan huonokuntoiset hampaat. Kerroin lääkärille vielä huoleni somalien rauhoitusainereaktiosta ja hän vakuutti minut siitä, että kaikkeen on varauduttu parhaalla mahdollisella tavalla. Jätin kissat lääkärin huomaan ja lähdin työpaikalle odottelemaan lääkärin puhelua.
Iltapäivällä lääkäri sitten soitti, kaikki hyvin. Mori oli jo täysin hereillä ja täysin kyllästynyt pieneen häkkiin, kun tutkittavia paikkoja olisi ollut muitakin. Katla oli vasta heräilemässä. Morilla oli ollut niin paljon virtaa, että se ei ollut halunnut nukahtaakaan. Kahdesta hampaasta oli löytynyt syöpymää, niin kuin lääkäri oli epäillytkin. Toisen poistamisessa oli ollut hankaluuksia, ja hammashoidosta olikin tullut leikkaus, mikä tietysti näkyi laskussa. Toiseen tehtiin kruunuamputaatio. Katlalta oli poistettu epuliskudosta (tämä piti googlata, että mikä oli), ja lääkärin yllätykseksi sen alta paljastui täysin terveet hampaat. Ilman hampaanpoistoa ei Katlakaan selvinnyt, sillä yksi pienistä etuhampaista oli murtunut ja jäljelle jäänyt osa poistettiin, mutta tämä oli huomattavasti pienempi toimenpide kuin syöpyneen hampaan poisto.
Kissojen hakureissulle sain kyydin, niin ei tarvinnut pienten tokkuraisten kanssa kulkea bussilla. Hakiessa lääkäri kävi vielä uudelleen kanssani läpi, mitä oli tehty, ja millaista kotihoitoa operaatioiden jälkeen olisi tarpeen antaa. Mori ei pitänyt lääkäristä enää ollenkaan vaan sähisi tälle joka kerta kun näki boksistaan vilauksen lääkäristä. Varasin viikon päähän kontrollikäynnin, saa nähdä onko Mori jo silloin ehtinyt antaa anteeksi.
Epuliksen poisto oli aiheuttanut Katlalle runsasta verenvuotoa, mihin oli laitettu jotakin tyrehdyttävää ainetta, joka puolestaan värjäsi huulen varsin tummaksi. Lääkäri halusi seurata tämän paranemista jo ennen viikon päähän varattua kontrolliaikaa, ja pyysi lähettämään seuraavana päivänä sähköpostitse kuvan Katlan huulesta.
Kieltämättä huuli oli vielä seuraavana aamuna melko hurjan näköinen
Kaksi päivää myöhemmin näytti jo paremmalta, vaikka olikin vielä turvoksissa.
Kotiin tullessa Katla oli vielä melko hutera, mutta sillä oli kova tarve pysyä Morin perässä. On niin hellyyttävää nähdä, miten Katla epävarmoissa tilanteissa hakeutuu Morin lähelle. Mori oli kuitenkin jo palautunut anestesiasta, kun taas Katlan takajalat eivät suostuneet millään menemään samaan suuntaan kuin etujalat, joten Morin seuraaminen oli todella hankalaa, eikä siihen auttanut edes vauhdin lisääminen.
Kontrollikäyntiä odotellessa molemmat saavat kerran päivässä kipulääkkeen ja molempien suita huuhdellaan päivittäin erittäin pahanmakuisella suuhuuhteella. Kiitän onneani, että minulla on näinkin helposti käsiteltävät kissat, muuten voisi olla tukalat päivät edessä.