Syökää kanaa! osa 2

Meillä on sen verran tapahtumaköyhää, että kirjoitellaan nyt sitten kanan syömisestä toinenkin juttu. Aiemmin syksyllä olin Morin kanssa esittelynäyttelyssä Salossa, ja sieltä tarttui mukaan sponsorin lahjoittama näyte kanafilettä. Tämä Deluxe Prima catin kana on höyrykypsennettyä, eikä tuote siis sisällä mitään muuta kuin kanaa.

Pakkauksessa on kolme palaa, jokainen yksittäin vakuumipakattuna. Sisäinen maailmanpelastajani ei oikein arvosta näin runsasta pakkausmateriaalien käyttöä. Onneksi taloyhtiöön on tullut muovinkeräysastia, niin menevät nämäkin muovit vielä jatkokäyttöön.

Vakuumipakatuistakin fileistä tuli selvästi hajua läpi kissan herkkään nenään, niin innokkaana kaikki olivat paikalla, kun avasin pussin. Pussi on uudelleen suljettava, joten loput palat saa tuplamuoviin, jos ei kerralla syö kaikkea.

Testiryhmän mielestä kana oli hyvää, mikä ei tullut yllätyksenä kenellekään. Meillä herkkujen makuasteikko menee suunnilleen näin: 1. Kiitos, voin syödä, 2. Joo!! Namia!! 3. Anna  anna anna!! Heti tänne namit tai syön sulta sormet!!!

Tämä oli siis kolmanne asteen herkku ja sormiaan sai varoa. Pari sähinääkin kuultiin, mikä ei kuulu kakkostason nameihin ollenkaan.

Puhtaana kanatuotteena tämä voisi olla hyvä otettavaksi reissuun vaikka näyttelymatkalle mukaan evääksi. Stressaavissa tilanteissa ylimmän tason herkut ovat olleen avuksi, kun vastustamaton herkku kiinnittää kissan huomion pois kaikesta muusta. 

Kissojen mielestä tämä oli siis ihan paras herkku. Palkitsemiseen en tätä välttämättä käyttäisi, sillä vastustamaton tuoksu saa kissan tunkemaan namipussiin, eikä suinkaan keskittymään siihen, mitä ihminen saattaisi tahtoa kissan tekevän. Myös kanalta tuoksuvat sormet saattaisivat olla tulilinjalla, vaikka kädessä ei makupalaa olisikaan. Käytetään siis naksuttimen kanssa pääasiassa kakkostason herkkuja.

Kolmostason herkkuna tämä saa jäädä herkuttelu ja hemmotteluhetkiin. Tällä kertaa herkuille oli oikein aihettakin, sillä eilen juhlittiin Katlan syntymäpäivää, Katla täytti neljä vuotta!

Syökää kanaa!

Tiedättekö miltä kuulostaa, kun kissa murisee ja kehrää samaan aikaan? Tämä oli Perlan reaktio, kun annoin sille kanan koipinuijan; toisaalta saalis oli niin ihana, että piti kehrätä, ja toisaalta taas sitä piti puolustaa muristen, ettei kukaan vaan veisi ihanuutta pois.

Toki nuo kaksi muutakin saivat omat nuijansa, jotka hetken mielijohteesta nappasin kaupasta mukaan.

Pitkä aikaa kuului vaan maiskutusta ja hieman rouskutusta, kun kaikki mutustivat tyytyväisenä koipiaan. Siinä vaiheessa kun Mori ja Perla olivat jo syöneet lihat luiden ympäriltä, Katla ei ollut saanut yrityksestä huolimatta kovin kummoisia jälkiä nuijaansa. Leikkelin saksilla lihaa suikaleiksi, jotta Katlakin pääsi syömään.

Mori jatkoi luun kaluamista, ja Perla siirtyi ruokalevolle.