PR-kissa Mori

Eläinten viikon kunniaksi Turun rotukissayhdistys järjestää kauppakeskus Skanssissa rotuesittelyitä koko viikon.  Kun somaliedustusta kyseltiin, ilmoitin Mori mukaan, ja olimme paikalla keskiviikkona. Ja voi että kun Mori oli hienosti! Olen niin ylpeä siitä!

Turok oli tuonut paikalle pieniä pöytiä, mutta häkki piti olla omasta takaa. Minulla ei minkäänlaista häkkiä ole, joten menimme Morin kanssa paikalle ihan vain valjaissa. Tarkoituksena olla niin pitkään kuin Mori jaksaa. Morilla oli koko ajan mahdollisuus mennä kuljetusboksiinsa piiloon, mutta ensimmäisen kahden tunnin aikana se ei vilkaissutkaan boksiin päin. Pöydän päälle laitoin näyttelyhäkin alusen ja paikan päällä oli lappu, josta kävi ilmi rodun nimi. Sisustaessani pelkkää pöytää kissalle en uskonut Morin viihtyvän pöydällä, varsinkin kun muistetaan miten se suhtautuu tuomarin pöytiin. Mori kuitenkin hoksasi varsin nopeasti muutaman namin jälkeen, että tämä pöytä on se oma paikka, mihin voi aina tulla.

Esittelypaikka oli kauppakeskuksen yleisissä tiloissa, varsin vilkkaalla paikalla, Sillä kaikki Citymarketissa asioineet kulkivat siitä mennen tullen ohi. Moria ei ihmisvilinä tai ohi työnnettävät ostoskärryt häirinneet. Se olisi kovasti halunnut tutkia  ympäristöään, mutta kun en antanut flexistä narua, se tyytyi olemaan siellä minne pääsi. Jo heti aluksi Morin ympärille kerääntyi iso joukko ihmisiä, eikä Mori ollut huomiosta millänsäkään.

Muut esillä olleet rodut olivat sfinx, korat, exotic ja burma. Ainoana pidempikarvaisena kissana Mori erottui joukosta. Muut kissat olivat enimmäkseen häkeissään, eikä niitä muutenkaan ollut kovin montaa, joten Mori ei kokenut niiden läsnäoloa ongelmaksia. Naapurin korateille piti pari kertaa sähistä, mutta muuten Mori käyttäytyi oikein hienosti.

Ihmisiä riitti melkein koko ajan ja sain vastailla kysymyksiin somalien luonteesta ja turkin hoidosta. Moni halusi ottaa kuvia Morista, yksi halusi jopa selfien. Ilahduin miten kohteliaasti lähes kaikki ensin kysyivät saako kuvata. Läheskään yhtä moni ei kysynyt saako silittää, vaan tuli suoraan käsi ojossa kissaa kohden. Mori ei kuitenkaan hätkähtänyt näitäkään. Aivan pieniä lapsia, alle 3 vuotiaita, Mori väisti. Epäilyttäviä ja arvaamattomia ihmisenpentuja.

Mori on kuitenkin enemmän seikkailija kuin huomion keskipisteenä paistattelija, joten lähdimme pariin kertaan kävelemään esittelypaikalta muualle kauppakeskukseen. Ensin Mori halusi Nissenille, ja saimmekin luvan tulla liikkeeseen sisälle. Ehkä Mori olisi halunnut tyylikkäät aurinkolasit. Laseja ei kuitenkaan löytynyt, ja seuraavaksi matka jatkui suutarille ja sitten Elisa kaupalle, ehkäpä tabletti olisi ollut mieleen. Seuraavat kävelyretket suuntautuivat käytävän toiselle seinustalle, missä sijaitsi Alko. Sinne Mori suunnisti määrätietoisesti moneen otteeseen, ja oli kovin närkästynyt kun en päästänyt sitä sisään.

Parin tunnin jälkeen Mori alkoi näyttää väsymisen merkkejä, se makoili enemmän sille osoitetulla pöydällä, ei jaksanut enää kiinnostua heilutetuista huiskista. Siihen mennessä se oli ollut boksissa vain sen aikaa, kun kävin vessassa ja syömässä evästä, ja nyt se hakeutui boksin rauhaan itse. Annoin sen olla rauhassa lepäämässä ja aloin tutkia bussiaikatauluja kotimatkaa varten. Pienen hermolevon jälkeen Mori ilmoitti, että voisi taas tulla ulos ihmisten ilmoille. Loppuaika sujuikin niin, että Mori kävi vuorotellen lepäilemässä ja esillä, ja kertaalleen käytiin kyllä Alkonkin ovella vielä kääntymässä.

Mori käyttäytyi hienosti ja jaksoi edustaa, ja olin siitä valtavan ylpeä. Tämmöiset esiintymiset ovat hauskoja, ja kun on kissa joka niissä viihtyy niin tällaisia keikkoja voin tehdä enemmänkin. Olen myös harkinnut Karva-Kaveri -toimintaa Morin kanssa, ja tämän kokemuksen perusteella sellaista voisi hyvinkin kokeilla.

Turun rotukissayhdistys on laittanut viikon rotuesittelyistä kuvia facebook-sivulleen, sieltä löytyy Morikin useammasta kuvasta.

Aby- ja somalierikoisnäyttely

Viime lauantaina olin pitkästä aikaa kissan kanssa näyttelyssä, kun Somakiss ry järjesti Uudenmaan rotukissayhdistyksen näyttelyn yhteydessä abessinialaisten ja somalien erikoisnäyttelyn. Näyttelyssä järjestettiin myös Breed Best in Show, mikä tarkoitti sitä, että abyt ja somalit kilpailivat näyttelyssä keskenään ilman muita rotuja, kuin yhtenä kategoriana. Tätä varten paikalle piti saada vähintään 50 aby-som kissaa, niinpä minäkin ilmoitin Morin mukaan kisaan.

Morin ura näyttelyissä ei laatu- ja vertailuarvostelujen puolella ole ollut kovin kummoinen. Mori tuntuu olevan vakuuttunut, että muut kissat ovat kamalia hirviöitä, ja tuomarit kokkeja, jotka valmistavat viattomista kissoista aterioita hirviöille. Niinpä Mori on melkoisessa taistele tai pakene valmiudessa paitsi muiden kissojen lähellä, myös tuomarin pöydällä. Ja todisteena tästä pelosta on jo kaksi keltaista korttia.

Kolmatta korttia ne halua riskeerata, joten näyttelyaamuna ennen arvostelujen alkua kävimme tutun assistentin kanssa kokeilemassa, miten Mori reagoi tyhjällä pöydällä olemiseen. Se oli jännittynyt, mutta käyttäytyi ihan hyvin, kun näköpiirissä ei ollut muita kissoja. Jatkoin Mori sylissä näyttelyalueen rauhallisemmilla alueilla  kuljeskelua. Kun Mori tuntui jännittyvän koko ajan enemmän ja lopulta hermostuksissaan puri minua käsivarteen, totesin, että eipä viedä Moria tälläkään kertaa arvosteltavaksi. Niinpä marssin sihteeristöön ja vedin Morin pois arvostelusta, siitosluokkaan se osallistui, kun paikalla oli riittävästi jälkikasvua; Aura, Lilia ja Tiuhti. Tämän jälkeen päivästäni poistuikin kaikki aikataulupaineet ja pystyin rauhassa jutustelemaan tuttujen kissojen ja ihmisten kanssa; ja niitähän riitti.

Naapurihäkissä majaili Penan ja Punkun Punkku, joka on Morin tyttären poika. Kiitos seurasta sekä Punkulle että ihmiselle, joista ensimmäisestä ei rehellisyyden nimissä ollut juurikaan seuraa. Punkku parka oli jokseenkin kauhuissaan koko päivän.

Punkku

Punkun vieressä majaili siskonsa Cindy, jonka toisella puolen vielä Tiuhti. Toiselta puolelta käytävää taas löytyi mm. Taiga (Tiuhtin ja Lilian emo), Panda (Katlan eno) ja Wilmer (Katlan sulhanen). Paikalla oli myös Punkun ja Cindyn sisko Freia sekä isoisoäitinsä Pipsa. Eikä tässä edes vielä kaikki, tuttuja oli paikalla vaikka kuinka monta! Blogeista tuttuja kissoja oli Punkun lisäksi ainakin Foxkissin Silmu, Aura ja Saana, Pajunkissan ja Nokitassun Leela sekä Kermakupin abyneidot Coco ja Lilja.

Pipsa

Morin kanssa kävimme valjastelemassa hallin kissavapaalla seinustalla, Mori tykkää kovasti tutkia myyntipöytien tarjontaa, ja myyntipöytien myyjätkin tuntuvat tykkäävän kun näkevät kissankin välillä. Lopulta päädyimme reunimmaisen tuomaripöydän lähettyville, missä tympeä assari ilmoitti, että menkää pois, kun pöydällä oleva kissa pelkää eikä täällä muutenkaan saa valjastella. Ihmettelin tätä, sillä mitään kieltoa ei missään ennakko-ohjeissa ollut lukenut, eikä näyttelypaikallakaan. Minua ärsytti, mutta kunnioitin tätä ohjetta ja palautin Morin häkkiinsä. Muistin myös kertoa ärsytyksestäni muille (anteeksi kaikki, jotka jouduitte kuuntelemaan avautumistani aiheesta). Suurin syy ärsyyntymiseeni oli se, että myyntipöytien luona valjastellessa ja ihmisten jaloissa kiehnätessään Mori on selvästi rennoimmillaan näyttelyssä ja näyttää oikeasti viihtyvän, ja nyt tuo sitten kiellettiin. Loppupäivä siis vietettiin häkissä, ja esittelin rotua paikalla olleelle yleisölle, molemmilla kotimaisilla, vaikka kissanäyttelysanasto ruotsiksi oli aluksi hieman hakusessa.

Mori

Onneksi Morin vastapäisessä häkissä asusteli hurmaava somppupentu, jota Mori ei noteerannut kissaksi ollenkaan, niin ei tarvinnut sähistä ja rähistä ainakaan siihen suuntaan.

Sessa

Erikoisnäyttelyssä oli joitakin erikoisluokkia. Iltapäivällä Mori osallistui tyttärensä Lilian kanssa sukupolvi look-a-like -luokkaan. Mori ja Lilia taisivat olla ainoa eri sukupuolta oleva pari kisassa, ja tipuimmekin ensimmäisinä pois. Toki Lilia on myös perinyt äitinsä silmät, jotka ovat erimuotoiset kuin Morilla. Kokemus oli sinänsä hyvä, sillä Mori ei suhissut eikä murissut, vaikka ensimmäisen minuutin jälkeen jännittyikin kovin. Ehkä vielä joskus, pitkän totuttelun ja harjoittelun jälkeen Morin voisi viedä arvosteltavaksikin, ehkä.

Jossain vaiheessa päivää keksin tarkistaa näyttelyluettelosta, onko Morilla kilpailua siitosurosten luokassa; ei ollut. Tämä tarkoitti sitä, että kun kaikki kolme paikalla ollutta Morin jälkeläistä olivat saaneet tuloksen, niin Mori oli siitosurosten Best in Show. Siitos- ja kasvattajaluokat voidaan palkita vasta kun kaikki muut BISit on valittu ja pisteet laskettu, joten moni ympärilläni oli jo pakannut tavaransa ja kissansa, kun vielä odottelin palkintoa. Pakkasin itsekin sen minkä pystyin, mutta Mori halusi olla mielummin häkissä kuin kuljetusboksissa, se hyppäsi kahdesti takaisin häkkiin, kun yritin siirtää sitä boksiin, joten häkkiverhot ja kissa  saivat olla paikoillaan kunnes oli aika lähteä kotiin.

Kotiin ei todellakaan tarvinut lähteä tyhjin käsin! BIS voittaja sai järjestävältä yhdistykseltä URKilta ruokapalkinnon ja ruusukkeen, ja lisäksi Somakiss palkitsi voittajat pokaalein ja ruokapalkinnolla. Kokonaisuudessaan palkinto oli valtaisa.

Kotiin tuli myös kaksi lelua, joista kiitos menee Foxkissin Elinalle. Aamulla häkin päälle ilmestyi kortti ja lelu, jonka Elina on esitellyt paremmin blogissaan. Mori sai lelun heti näyttelyhäkkiin, eikä aikaakaan, kun siihen oli jo kuolattu märkä läntti. Tuohon tuliaiskuvaan en tätä lelua voinut laittaa, sillä sitten kuvassa oli myös Katla.

Keppilelu oli kuulemma Foxkiss-erikoispalkinto, sekin on ollut meillä kovin kissojen mieleen. Elinan panostus oli aivan mahtava (lelujen lisäksi Elina oli panostanut korua ja pukeutumista myöten erikoisnäyttelyyn), ja olen valtavan kiitollinen, että saimme olla osa Foxkiss-perhettä, vaikka Mori ei kasvatti olekaan, aika monen Foxkiss-kissan isä kuitenkin.

Kokonaisuudessaan oli valtavan kiva päivä, siitäkin huolimatta, että vietimme kauniin aurinkoisen syyspäivän sisätiloissa. Onneksi sunnuntaina ehti jo uloskin.

Hyvää eläinten päivää ja viikkoa kaikille! Morin kanssa mennään keskiviikkona esittelemään rotua kauppakeskus Skanssiin.