keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Mori neljä vee


Mori täytti eilen neljä vuotta. Melko nuori ja valtavan hyväkuntoinen isoisäksi. Merkkipäivää juhlittiin uudella herkkuruualla (Hurjan kanamix) ja valjaskävelyllä. Pihalla Mori haaveili västäräkkipaistista ja kertoi parille pihapiirin koiralle kuka täällä määrää.

Psykedeelisen synttäripotretin tarjoilee google, jonka valokuvasovellus loi pihalla otetusta kännykkäräpsystä uudenlaisen taideteoksen.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

torstai 5. toukokuuta 2016

Kesän ensimmäinen päivä

Tänään on varsin mukava ja lämmin päivä. Aamun vietimme taas kissojen kanssa parvekkeella. Telttailu oli taas suosittu aktiviteetti.
Sitten teltta ei kestänytkään riehumista, joka sen päälle ja alle ja ympärille kehkeytyi, vaan yksi teltta keppi tunki tiensä läpi kankaasta.
Namnam, telttakeppiä


Tulin tähän sun viereen hengailemaan.

Oon aika söpö, enkö olekkin?

Myöhemmin päivällä kävin somppuosaston kanssa ulkona. Katlalle tämä oli tämän kevään/kesän ensimmäinen ulkoilu, kun taas Mori on jo päässyt niin ulkoilun makuun, että roikkuu joka päivä oven kahvassa pyytämässä ulos.
Me hengaillaan täällä kivellä

No okei, tullaan sitten sinne sun luo.

Jestas kun suuta kuivaa jo.
Isin kanssa on kiva ulkoilla.

Jestas kun on kuuma. Pistää oikein läähättämään.


tiistai 3. toukokuuta 2016

Parvekkeella aamuauringossa

Kevään edetessä parvekkeella on aamuisin jo sen verran lämmin, että siellä voi syödä aamupalan ja hengailla kissojen kanssa. Kissat nauttivat auringosta kaikki tavallaan.
Perla vain on ja nauttii

Mori on levottomampi. Hetken kiinnostaa lelu:

Sitten pitää pyöriä vimmatusti ympäri ja yrittää pestä sieltä mihin ylettyy (karvaturilas).

Seuraavassa hetkessä taas toisinpäin:

Yllä olevista käynee ilmi, että Katlalle harvemmin riittää tuolipaikkaa, ihmisestä puhumattakaan. Katlalla on onneksi muita vaihtoehtoja, kuten telttailu:

tai matolla loikoilu:

Pääsääntöisesti Katlasta on hyvin vaikea saada kuvia aurinkoisella parvekkeella, sillä kameraan osuva aurinko heijastaa aivan vastustamattomia liikkuvia valoja, joita ei yksinkertaisesti voi olla jahtaamatta.

Kategoriasuosikit

Jonkin aikaa sitten liikkui kissablogeissa kategoriasuosikit haaste. Minua ei kukaan haastanut, mutta meinaan näin jälkijunassa silti osallistua.

Kategoria 1

Uudistuneesta ykkösestä suosikiksi valikoituu pyhä birma. Pehmeääkin pehmeämpi turkki, suloisen siniset silmät, söpöt valkoiset sukat; kerrassaan suloisia otuksia.
Yksi mainio rotunsa edustaja on Pajunkissan ja Nokitassun Tiitus. Tiituksesta ei kertakaikkiaan voi olla pitämättä. Tiituksen olen tavannut kerran henkilökohtaisesti, ja kahdesta muusta birmasta on enemmän kokemusta. Perheemme ensimmäinen kissa nimittäin oli birma, ruskeanaamio nimeltään Minttu. Äidilläni on nykyisin birma nimeltä Ossi. Perla ja Ossi ovat suunnilleen saman ikäiset ja ne ovat aina tulleet hyvin toimeen keskenään. Viimeksi pääsiäisenä kyläillessä tämä kaksikko innostui leikkimään keskenään. Luonteeltaa Ossi voisi olla Tiituksen arempi hömelö veli.



Kategoria 2

Pidän pitkäkarvaisista kissoista, joten tässä kategoriassa valinta on vaikea, mutta päädyin siperialaiseen. Enkä vähiten siksi, että naapurissa asustaa varsin ihastuttava ja viehkeä siperialaisneitokainen, joka ei tosin ole fiksuimmasta päästä (sori Kuura). Siperian kissa on luonteeltaan aktiivinen ja leikkisä kissa. Sen monikerroksinen paksu turkki on ihanan pehmeä, ja pienehköt korvat antavat siperialaiselle vähän pehmolelumaisen ilmeen.

Kategoria 3

Tämä on vaikea, sillä kuten todettu olen pitkäkarvaisten kissojen ystävä, ja ne muutama suosikkilyhytkarvani, jotka olivat kategoriassa III onkin nyt siirretty neloseen. Jäljelle jääneistä suosikikseni valikoituu singapura. Joka on pieni ja touhukas kissa. Muistan yhden singapuran eräästä esittelynäyttelystä. Kissa oli vielä pentu, ja menossa aivan joka paikassa koko ajan. Ihastuttavan utelias ja touhukas tapaus.

Kategoria 4

Tähän olisi hirmuisen helppo vastata somali, koska tottahan somali on se suosikkini, ja sisarrotu abessinialainen tulee siinä kannoilla, mutta päätin tehdä tämän itselleni vaikeaksi ja todeta, että en saa valita näitä rotuja. Tästä kategoriasta suosikikseni valikoituu cornish rex. Rodun siro rakenne, pitkät jalat ja lihaksikas kroppa viehättävät. Luonteeltaan cornarit tuntuvat olevan hyvinkin vilkkaita ja sosiaalisia.