Pentusaastetta

Viikonloppuna kävin katsomassa Morin ja Tinkan pentuja, jotka ovat nyt neliviikkoisia (tai siis kaksi tänään, ja kaksi huomenna). En ole kissabloggaajien joukossa valokuvausaatelia, mutta on ne pennut silti ei-niin-hyvissä -kuvissakin söpöjä.

beige, punainen ja riista (väittäisin että pojat, ja neiti beige on jo ehtinyt jonnekin kauas)

Luppakorva, huomaa myös taka-alalla kiipeilevä beige

Neiti beige: "En mä malttais pysyä täällä korissa" ja Tinka-emo vahtii tarkkana vieressä.

Neiti beige, ainakin vissiin, kuka näistä ottaa selvää :)

Riista poju

Nekun laskettu aika on ihan näillä näppäimillä ja Beisan muutam päivä myöhemmin. Nyt eletään taas kovin jänniä aikoja!

Pentuja pukkaa

Niin Morista sitten tuli viime viikolla isä. Tinka-neitonen (vai nyttemmin rouva?) punnersi maailmaan ensin kaksi pentua, ja kokeili perhe-elämää niiden kanssa. Ilmeisesti äitinä olo osoittautui mukavaksi, ja vuorokautta myöhemmin perhekoko kasvoi kahdella. Pentuja on siis neljä: kaksi beigeä; tyttö ja poika, sekä yksi punainen ja yksi riistanvärinen poika.

Kävin eilen tervehtimässä pieniä möngertäväisiä, ja voi sentään kun ne olivat pieniä ja suloisia. Riistapoju alkoi raotella silmiään, joten valokuvaaminen salaman kanssa ei tullut kyseeseenkään, ja ilman salamaa pentulaatikon hämäristä ei olisi erottunut yhtään mitään. Täytyy tyytyä kasvattajan kuviin ennen silmien aukeamista. Niitä näkee SunnyPace-kissalan sivuilta.

Samaisessa kissalassa on toinenkin Morin morsian, ja jälkikasvua odotetaan viikolla 47. Nekkua silitellessä kyllä huomasi, että maha on kasvanut. Eikä tässäkään vielä kaikki. Mori on ollut varsinainen gigolo, häntäheikki tai auervaara, sillä Beisankin se on saattanut siunattuun tilaan. Beisan pentuja odotetaan myös viikolla 47, mistä voitte päätellä, että kiirettä on pitänyt.

Mister Lokakuu

Tuossa taannoin kävin Morin ja kameran kanssa ulkoilemassa. Tarkoituksena oli ottaa kuvia Somakiss ry:n kalenteria varten. Tässä muutama otos, jotka eivät päätyneet kalenteriin.

"Hyi yäk, tuolla on noin paljon vettä!"

 "Hei hei!"

Kalenterista tulee hieno. Se on myynnissä viimeistään Turokin marraskuun näyttelyssä. Tämä joululahjaideana esimerkiksi kaikille.

Nyt eletään muuten jänniä aikoja, sillä Morista on ensi viikolla tulossa isä!

Täällä haisee pissa

Mori, tuo kollipoika, toteuttaa itseään merkkailemalla. Morin merkkailu on harvemmin tyyliä: tukeva seisonta - hännän väristys - suihkaus, vaikka sitäkin kyllä tapahtuu. Sen sijaan Morin mieleen on kunnon lorotus. Mori on toistaiseksi merkannut vain kotona ja noin metrin säteellä minusta. Ilmeisesti olen tuolle valtavan tärkeä, mutta arvostaisin jotain muuta rakkaudenosoitusta enemmän.

Kun merkkailu tapahtuu näin lähellä minua, minun pitäisi se huomata, mutta tuo kissa on toisinaan varsinainen ninja ja huomaan tuoreen merkkauksen vasta hajusta: "Täällä haisee pissa". Kesällä ostin UV-lampun, jotta pääsen leikkimään CSI:tä ja etsimään hajunlähteitä.

Yhtenä päivänä en meinannut uskoa silmiäni, kun hampaita pestessäni vilkaisen sivulle ja Mori istua tönöttää pöntön reunalla ja pissii tärkeän näköisenä suoraan pönttöön. Fiksu kissa! Vessan vetämistä sille ei varmaankaan saa opetettu, kun tuota nappia on vaikea painaa tassulla. Toisinaan minulla on pinna kireällä näiden Morin pissipaikkakokeiluiden kanssa (sohva, pesuvati, säkkituoli, parveke, käsilaukku...), mutta voi näistä kokeiluista näköjään olla todellista hyötyäkin, sillä kissanhiekkaa säästyy valtavasti, jos pönttö nyt vakiintuu pissapaikaksi.

 "Anteeksi, mutta mä olen tässä pissalla, menisitkö muualle sen kameran kanssa"

Kesämuistoja

Nyt kun puut alkavat olla ruskan kortistelemia ja lämpömittari hivuttautuu toisinaan hävyttömän lähelle nollaa, on aika tuoda blogi pois kesätauolta. Kissoille kesä tarkoitti lämpöä, usein aukiolevaa parvekkeen ovea ja ulkoilua.

Etenkin Morin kanssa tuli käytyä valjastelemassa. Isona mutta hoikkana poikana Morin valjaat eivät oikein tuntuneet istuvan, joten tilasin mittatilauksena vänttiset.

Koko on XL/S. Värivalikoima valjaille on uskomattoman laaja, ja tarkan pohdinnan päätteksi päädyin smaragdinvihreään. Morista on tullut melko rohkea ulkoilija, ja olenkin ottanut sitä mukaan erilaisiin piha-aktiviteetteihin: kaverin luo pihalle grillailemaan ja  puistoon ottamaan aurinkoa.

Juhannusta vietimme mökillä. Laitoin Morin taas Perlan kanssa samaan koppaan, sillä ratkaisu osoittautui toimivaksi kaikilta muilta osin paitsi kopan kantamisessa linja-autoasemalle (kokonaispaino 12 kg).

 Kiva, kun ei tarvitse matkustaa yksin

Yksinään Mori pitää ääntä koko matkan, mutta yhdessä Perlan kanssa matka taittui hiljaisuudessa. Laitoin Morille valjaat siltä varalta, että se olisi parempi ottaa ulos kopasta ja antaa Perlan olla rauhassa, mutta sille ei ollut tarvetta. Paluumatkalla Mori harjoitteli kollin toimia puremalla Perlan niskanahkaa. Hämmästyksekseni Perla ei alkanut rähistä, vaan antoi Morin pitää kiinni.

Mökillä oli melkoinen hulina kun paikalla oli paljon ihmisiä ja koiria, joten kissanulkoilutus jäi vähemmälle. Kävimme kuitenkin Morin kanssa vähän haistelemassa meri-ilmaa.

Tämän enempää kissojen ei tarvinnutkaan matkustaa kesän aikana, jos ei eläinlääkärikäyntiä lasketa. Kyseessä oli tavallinen rokotuskäynti. Aiemmin rokotukset on annettu niskaan, muttei enää. Vaihtehtoinen paikka "takajalan kainalossa" (tälle on varmasti jokin hienompikin nimi) ei ollut kummankaan kissan mieleen. Eläinlääkäri ei ollut aiemmin tavannut somalia, joten tällä käynnillä tuli levitettyä rotutietouttakin.

Kesällä tulee itse matkusteltua jonkin verran, viikonloppureissuja ja pidempiä ulkomaanmatkoja. Kissoja ei yleensä voi ottaa mukaan, joten kissan hoitajalle on toisinaan tarvetta. Olen suunnattoman kiitollinen hyvälle "kissanhoitajaverkostolleni", josta aina löytyy joku joka tulee mielellään ruokkimaan ja leikittämään kissoja minun ollessa poissa. Pidempien matkojen aikana kahdesti päivässä käyvä ruokkija on mielestäni liian vähän näin sosiaalisille ja ihmiskeskeisille kissoille, joten olen pyrkinyt löytämään jonkun joka voisi asua meillä kissojen kanssa sen aikaa kun itse olen pois. Toistaiseksi  tämäkin on aina tarvittaessa onnistunut. Jos hoitajaa ei löytyisi, niin palkkaisin todennäköisesti 4H catsitterin.

Syksyn tullen oli taas aika aloittaa "aktiivineulonta". Onneksi kissani eivät ole ymmärtäneet, mitä hauskaa lankakerissä muka on, vaan neuloessani kissat löhöilevät tyytyväisinä vieressä. Kissojen lemppari neulomiseen liittyvistä jutuista on pyöröpuikon kaapeli. Yhden sellaisen ne ovat pureskelleet piloille.

PS. Perla näyttää kuvassa kohtuuttoman suurelta, vaikka se vähän punkero onkin.

Perla-perluska viis vee

Rakas Perlani täytti eilen viisi vuotta. Tai ainakin suunnilleen eilen, voi se syntymäpäivä olla tänäänkin, Perlan tarkka syntymäaika kun ei ole kenenkään tiedossa. Jos Perla olisi jäänyt Tallinnan kaduille, niin tuskinpa se olisi nähnyt tätä päivää.

Perlan syntymäpäivä alkoi  kehräys- ja hellittelyhetkellä sängyssä. Sen jälkeen oli vuorossa broilerinsydänaamiainen. Kävin viime viikolla tutustumassa Turun Lemmikkiasemaan; lemmikkikauppaan, jota en aiemmin ollut huomannut, vaikka se kuulemma on toiminut jo pari vuotta. Kaupassa oli iso valikoima monenlaista tarviketta, mutta tällä kertaa paneuduin pakastimien tarjontaan. Mukaan lähti kokeiluun muutama barffivalmisateria, broilerinkauloja jauhettuina ja kokonaisina, broilerin sydämiä, sekä naudan paloja. Toistaiseksi näiden suosio ei meillä ole ollut päätähuimaava. Mikään jauhettu ei kummallekaan kissalle kelpaa, ja jauhettuun osastoon kuuluu myös nuo barffiateriat. Mori mussutti parit broilerin kaulat tyytyväisenä, kunhan oli ensin tappannut ne heittelemällä niitä villisti ympäri kämppää. Broilerin sydämet kelpasivat molemmille, mutta suosio ei ollut yhtä suuri kuin possun sydämellä.

Perla on toisinaan vähän nirso, mutta koska se on hieman punkeroitunut, en ole ottanut stressiä siitä, jos joku ateria ei maistu. Seuraava maistuu sitten paremmin. Perla-punkeroinen on aina ollut ruumiinrakenteeltaan tanakka ja jämäkkä, eikä mikään erityisen notkea, kissaksi siis. Touhukkuus ja aktiivinen riehuminen on vähentynyt huomattavasti vuosien varrella, mikä näkyy kropassakin.

Perla on äärimmäisen helppo kissa. Se ei ole tuhonnut mitään mitä ei olisi saanut, ei terottanut kynsiään sopimattomiin paikkoihin eikä tehnyt asioitaan muualle kuin laatikkoon. Kynsiä leikatessa se kehrää, lääkkeiden antaminen sujuu helposti, ja eläinlääkärissä Perla on kiltisti aloillaan. Perlan turkki ei mene takkuun, eikä Perla oksentele karvapalloja.

Perla on näppärä tassuistaan. Se saa sille heitetyn lelun ilmasta kiinni tassuillaan, mikäli sitä sattuu huvittamaan. Noutaminen on Perlan lempileikkejä, mutta Morin tultua taloon leikki on usein pilalla heti alkuunsa kun Mori joko säntää heitetyn lelun perään, hyökkää lelun perään säntäävän Perlan perään tai tukkii lelua takaisin kantavan Perlan paluureitin.

Rotukissan kohdalla tietää suunnilleen minkälaista luonnetta kissalta voi odottaa. Rescuekissaa ottaessa taas ei voi tietää millaisen kissan saa. Minulla kävi tuuri. Perlaa ihanampaa kissaa olisin tuskin voinut saada, enkä kyllä osannut toivoakaan niin mahtavaa luonnetta kuin Perlalla on. Perlalle on pakko sanoa joka päivä "Voi kun sä olet ihana"

Morin morsiamet

Ei-enää-niin-pieni Mori täytti viime perjantaina vuoden. Synttäreitä juhlittiin maltillisesti, koska itse sairastuin ärhäkkään kevätflunssaan. Kävi meillä sentään vieraita, Morin omistajat Elina ja Nina. Morin mielestä paras lahja taisi olla pari tuntia huiskaleikkiä, ja jostain syystä myös pissanpesuainekanisteri oli niin mieluinen, että sitä piti oikein nuolla.

Synttärisankari parvekkeella

Nyt sekin on jo virallista, että näin komealla kollilla on morsiamia jonossa. Suunnitellut yhdistelmät on listattu Somakiss ry:n somalipennut-sivulla, mutta en malta olla linkittämättä tähän kuvia näistä suloisista neideistä.

Tinka 

Kuva: Heikki Siltala

Taiga

Kuva: Heikki Siltala

Meillä asuu kolli

Pääsiäisen jälkeen Mori aloitti merkkailun. Ensimmäisellä kerralla tyylikkäästi minun syliini. Sohva on tullut merkattua useampaan kertaan, samoin makuuhuoneen verhot. Kaikeksi onneksi tuo ei (vielä) haise niin kamalalle kuin kolli voisi haista, vaikka eipä tuo kissanpissa ruusuilta tuoksu ilman kolliaromiakaan.

Toinen kollittelun merkki on lisääntynyt äänenkäyttö. Mori lauleskelee ja kurisee paljon enemmän kuin ennen. Toisinaan se on leppoisaa seurustelevaa ääntelyä ja toisinaan turhautunutta ja vaativaa. Kaikista levottomimman ääntelyn seurauksena olen oppinut odottamaan merkkausta jonnekin. Täysin varma tulossa olevan merkkauksen tunnistusmekanismi tämä ei kuitenkaan ole, sillä Mori merkkaa myös ollessaan rauhassa ja hiljaa. Mokoma lirauttaa ninjana kun edes epäile mitään ja käännän hetkeksi selkäni.

Kun tuolla riittää noita tarpeita ja haluja, niin johonkinhan ne pitää kohdistaa. Perla ei kuitenkaan ole erityisen vastaanottavainen Morin lähentelyille. Niinpä kaivoin kaapin perukoilta vanhan pehmolelun, josko se vaikka kelpaisi Morille harjoituskumppaniksi.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Toistaiseksi suhde ei kuitenkaan ole edennyt tämän pidemmälle.

Toisenlaista näyttelymenestystä

Viikonloppuna oli TUROKin kissanäyttely, missä olimme Morin kanssa molempina päivinä. Ajatuksena oli lähteä hakemaan kahta sertiä, mutta lopputuloksena olikin kaksi diskausta aggressiivisen käytöksen takia. Tämä tarkoittaa sitä, että näyttelyt ovat nyt sitten Morin osalta toistaiseksi tässä.

Olin ajatellut jo Lahden näyttelyn yhteydessä, että kokeillaan vielä tämä TUROK ja sitten päätetään kannattaako Morin kanssa enää jatkaa näyttelyissä käymistä. Nyt se päätös tuli tehtyä diskausten muodossa. Harmittaa valtavasti. En ehkä muutenkaan olisi jatkanut Morin näyttelyttämistä, kun se ei kerran ollenkaan pidä muista kissoista, ja pelkää tuomarin pöydällä, mutta nyt näyttelyt jäävät vaikka Mori rohkaistuisikin.

Mitä viikonloppuna sitten tapahtui. Lauantaina Mori oli jälleen häkissä ihan tyytyväinen ja touhukas. Naapurihäkkien kissoille piti sähistä aina kun niitä näki. Kun kuljin Mori sylissä näyttelyhallissa, se murisi ja sähisi kaikille näkemilleen kissoille, mutta oli muuten ihan ok. Arvosteluun pääsimme vasta iltapäivällä ja siinä vaiheessa kissa- ja ihmispaljous oli ilmeisesti Morille liikaa, sillä pöydällä se murisi ja hyökkäili lelujen kimppuun sellaisella aggressiolla, etten olisi antanut tuomarin koskea siihen, jos olisi yrittänyt. Onneksi tuomari osasi lukea kissaa, eikä edes yrittänyt. Diskaushan siitä seurasi.

Sunnuntaina aamupäivällä kuljin Morin kanssa ympäri messukeskusta ja koitin saada sen ymmärtämään, ettei paikalla ole mitään pelottavaa. Se käyttäytyikin hyvin ja harjoittelimme myös arvostelua leikkituomareiden avulla. Mietin loppuun asti vedänkö Morin pois arvostelusta vai en, mutta kun se käyttäytyi ihan nätisti vielä siinä vaiheessa kun viimeinen kissa ennen meitä meni pöydälle, päätin viedä Morin pöydälle. Se oli virhe. Pöydällä alkoi taas tasainen murina, joskaan ei ollenkaan yhtä paha kuin lauantaina. Tuomari jopa koski kissaan, mutta olisi ilmeisesti halunnut käännellä ja väännellä sitä enemmänkin, mihin Morin jatkuva murina ei antanut lupaa. Siitä seurasi sitten toinen diskaus.

Moni lohduttaja tuli sanomaan minulle, että tärkeintä on millainen kissa on kotona. Ja tottahan se on. Mori on suunnattoman ihana, rakastava, seurallinen ja aktiivinen kotioloissa.

Kuva: Heikki Siltala

Talvinäyttely

Tammikuussa käytiin Morin kanssa Lahdessa näyttelyssä. Pakkaskelillä matkustamista varten kävin ostamassa uuden kopan, johon olikin heti tunkua.



Vanhasta päiväpeitosta ompelin kopan päälle suojuksen. Ompelupuuhissa minulla oli yllättäen mukana pieni apulainen.





Näyttelypäivän aamuna piti herätä ja lähteä liikkeelle aivan liian aikaisin. Ei ole epätavallista, että lähdettäessä pidemmälle aikaisin aamulla myöhästyn tai unohdan jotain oleellista, mutta silloin aina herään ja huomaan, että kyseessä olikin uni, tai painajainen. Tällä kertaa nukuin oikeasti pommiin ja heräsin vasta tunnin sen jälkeen kun minun olisi jo pitänyt olla linja-autoasemalla. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin aamutuimaan saamaan kaverilta auton lainaan ja huristelin Morin kanssa Lahteen, ja ehdimme jopa ajoissa eläinlääkärin tarkastukseenkin. Tämä suoritus ei olisi ikinä onnistunut ilman kännykän navigaattoria. Aamun sydämen tykytysten jälkeen näyttelypaikalla päivä sujui jo totuttuun tapaan.

Eläinlääkäri oli pelottava ja sille piti sähistä. Häkissä oli ihan kivaa. Tuomari oli pelottava ja sille piti murista.



Morin mielestä on käsittämätöntä, että kissanäyttelyissä on muita kissoja. Niille pitää kiroilla kovaan ääneen.

Naapurihäkissä majaili pahin kilpakumppani Unski, jonka tuomari sitten valitsikin pojista paremmaksi.



Kiitokset Unskin mammalle kivasta kissanminttuhiirestä. Mori ja Perla ovat molemmat tykänneet siitä kovin.

Helmikuu

Helmikuu on kohta puolessa ja edellisestä blogipostauksesta on aikaa. Joulukin meni jo aikaa sitten. Ja nyt kun vilkuilen kalenteria, vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että kevätkin hujahtaa ohi hetkessä, ja kohta onkin jo kesä. Ny kuitenkin eletään vielä helmikuuta.

Perla on muuten islantia ja tarkoittaa helmeä, ja Perla on viime aikoina ollutkin varsinainen helmi. Se kehrää ja puskee ja tulee viereen makoilemaan ja kehrää ja leipoo ja kehrää lisää.

Vaikka joulusta on jo aikaa, ajattelin kuitenkin kertoa siitä hieman. Pakkasin jouluksi kissat mukaan ja matkustin äitini luo, missä viivyimme viikon. Siellä oli näin kamalan pelottavia kissoja.



Perla on käynyt näiden poikien luona kylässä ennenkin, joskin murinoita ja sähinöitä niihin vierailuihin on kuulunut. Nyt Perla oli kuitenkin kuin pieni helmi, ei sähinöitä eikä murinoita. Morille sen sijaan isojen poikien tapaaminen oli kovempi pala, piti murista ja sähistä ja pistää pallittomat ruotuun. Morihan toki oli se ainoa oikea Kolli talossa.

Joululahjaksi Mori sai lähinnä risuja, mutta nepä olivatkin hauskoja. Suoraan kuusesta.


Jännitystä jouluun toi myös robofish.


Muutaman päivän riehumisen, murisemisen, leikkimisen ja kuusen syömisen jälkeen Mori oli näin väsynyt.


Ja Perla vain kehräsi ja leipoi.