torstai 24. marraskuuta 2016

Mammakissa

Meillä asuu mammakissa. Mammakissa on aina nälkäinen, mammakissa myös vähän äksyilee muille, etenkin Perlalle. Toisaalta mammakissa on oma ihana itsensä, joka kehrää ja määkyy. Mammakissa myös leikkii, vaikka ketteryys on hieman kärsinyt kasvavasta mahasta.


Ylhäältä päin näkee pyöristyvän vatsan paremmin. (toim. huom: talouden kaksijalkainen voisi kaivaa imurin kaapin kätköistä esiin.)


Yritin kuvata mahaa myös peilin kautta kissan seistessä kahdella tassulla, mutta Katla-venkura ei ollut kovin halukas yhteistyöhön. Kylkinäkymä saa vatsan näyttämään hieman todellista suuremmalta.


Ja voihan räkä, talouden kaksijalkainen on totaalisesti unohtanut mammakissan syntymäpäivän! Mammakissa täytti maanantaina 3 vuotta.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Pentuprojekti

Meillä siis odotetaan pentuja. Talouden ihminen oli vast'ikään reilun viikon reissussa, ja edellinen postaus oli pikaisesti ennen lähtöä tehty julkistus, sillä eihän tällaisesta ilouutisesta voinut olla hiljaa!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan pentujen oli tarkoitus syntyä jo vuosi sitten, treffejä oli jo viime syksynä ja talvena. Luonto kuitenkin päätti toisin. Katlan kahden kuukauden juoksuväli ja pitkä kesätauko ovat venyttäneet projektia, samoin talouden ihmisen kesämenot. Kesällä oli niin paljon menoa ja reissuja, ettei siihen olisi sopinut uusia pieniä kissoja, joten keväällä ei edes järjestetty treffejä. 

Tulevien pentujen isä on Wilmer (SC N*Villkattens Wilmer), joka on Norjasta tuotu mahtavaluonteinen kollipoika. Ensi treffeillä Katla kävi Wilmerin luona, mutta se oli Katlalle liikaa, eikä se näyttänyt siellä ollessaan ihmisille eikä kollille merkkiäkään kiimasta. Seuraavilla treffeillä Wilmer on tullut meille kylään. Perla ja Mori ovat treffien aikana olleet evakossa muualla. Käytäntö osoittautui kissojen kannalta toimivaksi, vaikka Katla saikin melkoisen sätkyn Wilmerin tullessa ensi kertaa käymään. Hetken jo ajattelin silloin, että tästä ei tule koskaan yhtään mitään. Wilmer oli kuitenkin kärsivällinen ja sinnikäs, ja kissat tuntuivat tutustuvan toisiinsa treffien myötä, joten tilanne rauhoittui ja tulostakin alkoi tulla.
Ai minäkö paksuna?
Lopulta sain laittaa kasvattajalle ja kollinomistajalle viestin, että täällä nisät ovat kauniin vadelmanpunaiset (ensimmäinen tiineyden näkyvä merkki). Tilanne käytiin vielä tarkistamassa eläinlääkärillä ultrassa. Siellä Katlan mahassa näkyi useampi pentu kasvamassa. 

Oltuani viikon poissa, oli jännittävää nähdä miten paljon Katlan maha oli kasvanut, ja olihan se. Kissaa katsoessa tiineyttä ei juuri karvan alta huomannut, mutta tunnustellessa maha oli selkeästi kasvanut. Pari päivää myöhemmin maha on kasvanut silmissä. Jopa mahaa enemmän on kasvanut ruokahalu. Lähtiessäni reissuun tuleva emo taisi kärsiä ympärivuorokautisesta aamupahoinvoinnista ja ruoka ei oikein maistunut, takaisin tullessani ruokaa uppoaisi vaikka tuplamäärä normaaliin nähden.
Saiskos sitten sitä ruokaa. t. mammakissa

Nyt on aika käynnistää pentuveikkaus: kuinka monta, mitä väriä ja mitä sukupuolta?

maanantai 7. marraskuuta 2016

Yritystä ja odotusta

Tiedättekö mitä tulee, kun kissat tekevät näin?

Joulukuun puolen välin paikkeilla se nähdään.

PS. Jos kuvaan lisäisi ajatuskuplan, niin mikä mahtaisi olla ajatus tuon Katlan ilmeen takana?