Neljän passin talous

Katla kävi tänään lääkärillä. Käynnin aiheena oli rokotusten uusiminen. Viime vuonna tuli käytyä eläinlääkärillä muutaman kerran liikaa, joten toivotaan, että tänä vuonna selvitään rutiinikäynneillä. Rokotuksia uusitaan vuosittain, Morin ja Perlan rokotukset hoituvat kesällä yhdellä käynnillä, ja Katlan rokotukset tulevat jatkossakin osumaan näin helmikuuhun.

Katla herätti huomiota jo matkalla lääkäriin huutelemalla bussipysäkillä kuljetuskassistaan ohikulkijoille. Eläinlääkäriasemalla oli jo kova kiire pois kassista ja pöydällä neiti keikisteli tyytyväisenä. Ennen rokotusten pistämistä lääkäri teki perusterveystarkastuksen. Katla kehräsi läpi toimituksen, mikä vaikeutti kovin sydämen kuuntelemista. Kuulemma ne kaksi lyöntiä, mitkä lääkäri ehti kehräyksen väliltä kuulla, olivat ihan normaalit. Muutenkin kaikki oli kunnossa. Rokotus upposi nahan alle edelleen kehräyksen säestämänä.

Katlalla on edessä ensimmäinen ulkomaan näyttely ja sitä varten otettiin myös rabies-rokotus. Rabies ilmeisesti kirvelsi hieman kun kehräyskin lakkasi. Ulkomaan reissua varten Katlalle hankittiin myös oma passi. Nyt meidän taloudessa on siis neljä passia; kolme lemmikkipassia ovat kaikki eri maista. Melko kansainvälinen talous, ettenkö sanoisi.

Champiooni

Pari viikkoa sitten kävimme Katlan kanssa Lahdessa Surokin näyttelyssä. Tavalliseen tapaan herätys ja lähtö oli hyvin aikaisin. Mori sai tällä kertaa jäädä kotiin, ilmoittautumistietojen pohjalta sille olisi ollut siitosluokka tarjolla, mutta en halunnut sitä noin pitkälle lähteä kuskaamaan. Loppujen lopuksi kävikin niin, että paikalla olivat vain Katla ja Polar, joten siitosluokkaa ei olisi edes tullut.

Tyypilliseen tapaan somalien arvostelut olivat vasta ihan viimeisinä, joten aamupäivästä oli hyvää aikaa vaihtaa kuulumisia. Vähän piti myös käydä ostoksilla. Paikalla oli aCat&liCat. Tarkan pohtimisen päätteeksi Katla päätti haluta kissanminttu kärmiksen, joka sopi hyvin sen väreihin.

Katla suhtautui jälleen varauksella tilanteeseen ja etenkin muihin kissoihin. Kun muita kissoja ei ollut lähettyvillä, Katla katsoi parhaaksi selviytymiskeinoksi kehrätä ja leipoa minun kaulaani. Muille kissoille taas piti sähistä. Samoin tuomarille. Tuomarin pöydällä Katla sitten vähitellen rentoutui, kun muita ei ollut ihan vieressä. Tuomarikin huomautti, että kissan silmät muuttivat muotoaan pyöreistä mantelinmallisiksi rentoutuessaan. Tuomari kirjoitti Katlalle sertin, muttei halunnut nähdä sitä enää myöhemmin TP-valinnoissa.

 kuva: Meri Pistokoski

Kolmas CAC-serti tarkoitti kuitenkin sitä, että Katla valmistui championiksi. Tästä hyvästä saimme näyttelystä ruusukkeen ja Somakiss ry:ltä pokaalin. Valokuvausta en päivän aikana juurikaan harrastanut (onneksi näyttelyissä liikkuu nykyään paljon kuvaajia, jotka laittavat kuvansa muidenkin nähtäville). Katlan valmistumiskuvaksi jäänee tämä epätarkka näpsy, jonka tajusin ottaa kesken häkin purkamista.

Näyttelyn poistumislupa tuli melko yllättäen. Kun kaikki perusarvostelut ja TP-valinnat oli tehty, tuli kuulutus, että seuraavan vajaan puolen tunnin aikana saa poistua, jos ei poistunut annetussa aikaikkunassa, niin sitten sai olla loppuun asti. Pitkämatkalaisena oli kiva päästä lähtemään ajoissa, mutta maksavaa näyttely-yleisöä kävi vähän sääliksi, kun yhtäkkiä valtaosa kissoista häipyi paikalta.

Kaiken kaikkiaan päivä oli mukava ja onnistunut. Seuraavaksi tavoittelemmekin sitten titteliä International champion, sitä varten pitääkin jo lähteä ulkomaille näyttelyyn.

Haastetta pukkaa

Kas kissaa -blogista tupsahti haaste. Tämä on sinänsä erittäin loistava pakotuskeino saada tähänkin blogiin uutta päivitystä, joskin kissat jäävät tässä vähän ulkopuolisiksi. Kyseessä on siis viiden haaste: haastaja esittää viisi kysymystä, joihin pitäisi vastata ja sitten keksiä viisi omaa kysymystä ja haastaa viisi bloggaajaa vastaamaan niihin.

Eipä sitten muuta kuin Oivan ihmisen esittämien kysymysten kimppuun:

1. Oliko sinulla lapsena lemppariunilelua? Jos oli, millainen ja mikä sen nimi oli?
Oli, suuri ruskea nalle, jonka nimi oli Maijuri.

2. Mistä teostasi/saavutuksestasi olet ylpeä?
Vastaan tähän kuvalla.

Varsinaisesti tämä ei ole teko tai saavutus, vaan tunnustus siitä, mitä olen. Olen ylpeä siitä, että joku on pitänyt minua tämän soljen arvoisena.

3. Jos ajassa matkustaminen olisi mahdollista, missä ajassa vierailisit?
Lähtisin ehdottomasti ajassa taaksepäin katsomaan viikinkejä, tai keskiajan ritareiden turnajaisia.

4.  Mikä elokuva on saanut sinut itkemään eniten?
Tähän nyt voisi vastata tyypillisesti vaikka Leijonakuninkaan tai Titanicin, en kuitenkaan tapaa itkeä elokuvissa. Harvinaisen useassa leffassa on kuitenkin joku mahtipontisen sankarillinen tai koskettava kohta, joka saa silmät kostumaan. Viimeksi tuorein Hobitti-leffa on saanut kyyneleen vierähtämään.

5. Mikä on sitkein korvamatolaulusi ts. mikä laulu jää soimaan päähäsi pahiten?
Viime kesän leirillä leikitty laululeikki, jossa ei ole sanoja, hymistellään vaan menemään.

Sitten se vaikea osuus, eli kysymysten keksiminen muille:

1. Mikä on koskettavin lukemasi kirja?
2. Jos saisit elää uudelleen yhden päivän elämästäsi, mikä päivä se olisi?
3. Mikä on suosikki talviurheilulajisi?
4. Jos voisit asua jonkun elokuvan tai kirjan maailmassa, missä asuisit?
5. Kohta on laskiainen; mantelimassa vai hillo?

Ja haaste lähtee seuraavien blogien pitäjille; Lulu, Lea ja Lotta, Sen seittemää sorttia, Elämänlankaa etsimässä, Ajatuspaloja ja Roo goes Barcelona.