Olin ajatellut jo Lahden näyttelyn yhteydessä, että kokeillaan vielä tämä TUROK ja sitten päätetään kannattaako Morin kanssa enää jatkaa näyttelyissä käymistä. Nyt se päätös tuli tehtyä diskausten muodossa. Harmittaa valtavasti. En ehkä muutenkaan olisi jatkanut Morin näyttelyttämistä, kun se ei kerran ollenkaan pidä muista kissoista, ja pelkää tuomarin pöydällä, mutta nyt näyttelyt jäävät vaikka Mori rohkaistuisikin.
Mitä viikonloppuna sitten tapahtui. Lauantaina Mori oli jälleen häkissä ihan tyytyväinen ja touhukas. Naapurihäkkien kissoille piti sähistä aina kun niitä näki. Kun kuljin Mori sylissä näyttelyhallissa, se murisi ja sähisi kaikille näkemilleen kissoille, mutta oli muuten ihan ok. Arvosteluun pääsimme vasta iltapäivällä ja siinä vaiheessa kissa- ja ihmispaljous oli ilmeisesti Morille liikaa, sillä pöydällä se murisi ja hyökkäili lelujen kimppuun sellaisella aggressiolla, etten olisi antanut tuomarin koskea siihen, jos olisi yrittänyt. Onneksi tuomari osasi lukea kissaa, eikä edes yrittänyt. Diskaushan siitä seurasi.
Sunnuntaina aamupäivällä kuljin Morin kanssa ympäri messukeskusta ja koitin saada sen ymmärtämään, ettei paikalla ole mitään pelottavaa. Se käyttäytyikin hyvin ja harjoittelimme myös arvostelua leikkituomareiden avulla. Mietin loppuun asti vedänkö Morin pois arvostelusta vai en, mutta kun se käyttäytyi ihan nätisti vielä siinä vaiheessa kun viimeinen kissa ennen meitä meni pöydälle, päätin viedä Morin pöydälle. Se oli virhe. Pöydällä alkoi taas tasainen murina, joskaan ei ollenkaan yhtä paha kuin lauantaina. Tuomari jopa koski kissaan, mutta olisi ilmeisesti halunnut käännellä ja väännellä sitä enemmänkin, mihin Morin jatkuva murina ei antanut lupaa. Siitä seurasi sitten toinen diskaus.
Moni lohduttaja tuli sanomaan minulle, että tärkeintä on millainen kissa on kotona. Ja tottahan se on. Mori on suunnattoman ihana, rakastava, seurallinen ja aktiivinen kotioloissa.
 |
| Kuva: Heikki Siltala |
