Ihana pieni Manda saapui myös ensi esiintymiseensä. Mori ei näyttelyissä suhtaudu suopeasti muihin kissoihin, mutta Manda sai nuuskutella Morin nenää häkin läpi aika pitkään ennenkuin Mori sähähti. Taisipa kuitenkin muistaa vielä pienen. Ja Manda taisi muistaa olleensa ennenkin minun sylissäni, sen verran luottavaisesti se sylissä pötkötteli ja kehräsikin.
 |
| Manda |
Liekö Moria rassannut liian aikainen herätys, liian iso messuhalli, käsidesiltä haisevat ihmiset tai joku ihan muu, mutta tällä kertaa Mori ei ollut parhaimmillaan edustushommissa. Aamupäivällä hieman valjasteltiin ja käytiin tutustumassa naapuriständin aitokissanminttuun.
Sitten Mori halusi olla vain omassa häkissä eikä välittänyt esiintyä. Päivän edetessä huomasin, että Mori kaipasi unta, olihan yöunet jääneet todella lyhyiksi, joten viritin sille häkkiin näköesteen, jonka takana sai nukkua rauhassa yleisön katseilta.
Naapurihäkissä Mandaa selvästi jännitti, mutta se oli myös kovin kiinnostunut toisella puolelle olleesta Islasta ja Mariuksesta, jotka vuoroin olivat häkin edustan laudalla. Pitipä beigeä häntää kokeilla hieman tassullakin. Liian lähelle omalle puolelle tuodulle naamalle piti kuitenkin hieman sähistä.
 |
| Ai huiska, no okei voin leikkiä! t. Manda |
Ihmiä riitti päivän mittaan kissoja katsomassa ja silittelemässä. Oli mahtavaa jutella sellaisten kanssa, jotka olivat tosissaan harkitsemassa kissan hankkimista ja etsimässä sitä omaa rotuaan. Moni fiksu pariskunta ja perhe kyseli nimenomaan kissojen luonteesta ja siitä millaisia lemmikkejä ne ovat. Joitakin erikoisuuksiakin sain päivän aikana kuulla, kun yksi kyseli kissojen leikkitreffien perään ja toiset kertoivat harkinneensa rotukissaa, mutta päätyneensä maatiaiseen, jotta sitä voisi pitää mökillä vapaana. En käsitä ollenkaan, miksi maatiaisen elämä ja turvallisuus olisi vähemmän tärkeä kuin rotukissan.
En ehtinyt juurikaan nähdä muuta Eläinystäväni messuista. Paikalla oli kuulemma mm. haisunäätiä, chinchilloja (tai miten se ikinä kirjoitetaankaan), papukaijoja ja ties mitä, mutta enpä niitä ehtinyt katselemaan. Kissatarvikemyyjien osastoja kävin sen verran läpi, että ostin Morille välipalaa ja kotiintuomisiksi uuden huiskan. Muita samaan aikaan olleita messuja en nähnyt ollenkaan. Kädentaito-messut olisivat vähän kiinnostaneet, mutta ne oli tietysti sijoitettu kaikkein kauimmaisimpaan messukeskuksen nurkkaan.
Karkasimme paikalta hieman ennen messujen sulkeutumista, jotta ehdimme Morin kanssa junaan.
 |
| Junakissa |
Junan lemmikkiosastolla matkusti koira, joka olisi kovasti halunnut tehdä tuttavuutta Morin kanssa. Morikin ensin koitti valjaissa lähteä koiraa tervehtimään, mutta huomasi nopeasti etten ollut sitä päästämässä, ja tyytyi oleskelemaan sylissäni tai lattialla. Koira sen sijaan tuijotti Moria herkeämättä korvat höröllä koko matkan ja vinkui.
 |
| Innokas kanssamatkustaja |
Välipala maistui junassa. Köykäinen kuppi piti vain kiilata jalkojen väliin, että pysyi paikallaan. Koira-parka joutui vielä nuuhkimaan namikanan herkullisia tuoksuja.
Päivä oli pitkä, kotiovelta kotiovelle 15,5 tuntia, mutta mukava. Oli kiva nähdä tuttuja abysomppu-ihmisiä, ja jutella kissoista niin paljon kuin vain mieli teki.
