Vanhasta päiväpeitosta ompelin kopan päälle suojuksen. Ompelupuuhissa minulla oli yllättäen mukana pieni apulainen.
Näyttelypäivän aamuna piti herätä ja lähteä liikkeelle aivan liian aikaisin. Ei ole epätavallista, että lähdettäessä pidemmälle aikaisin aamulla myöhästyn tai unohdan jotain oleellista, mutta silloin aina herään ja huomaan, että kyseessä olikin uni, tai painajainen. Tällä kertaa nukuin oikeasti pommiin ja heräsin vasta tunnin sen jälkeen kun minun olisi jo pitänyt olla linja-autoasemalla. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin aamutuimaan saamaan kaverilta auton lainaan ja huristelin Morin kanssa Lahteen, ja ehdimme jopa ajoissa eläinlääkärin tarkastukseenkin. Tämä suoritus ei olisi ikinä onnistunut ilman kännykän navigaattoria. Aamun sydämen tykytysten jälkeen näyttelypaikalla päivä sujui jo totuttuun tapaan.
Eläinlääkäri oli pelottava ja sille piti sähistä. Häkissä oli ihan kivaa. Tuomari oli pelottava ja sille piti murista.
Morin mielestä on käsittämätöntä, että kissanäyttelyissä on muita kissoja. Niille pitää kiroilla kovaan ääneen.
Naapurihäkissä majaili pahin kilpakumppani Unski, jonka tuomari sitten valitsikin pojista paremmaksi.
Kiitokset Unskin mammalle kivasta kissanminttuhiirestä. Mori ja Perla ovat molemmat tykänneet siitä kovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti