Toinen kollittelun merkki on lisääntynyt äänenkäyttö. Mori lauleskelee ja kurisee paljon enemmän kuin ennen. Toisinaan se on leppoisaa seurustelevaa ääntelyä ja toisinaan turhautunutta ja vaativaa. Kaikista levottomimman ääntelyn seurauksena olen oppinut odottamaan merkkausta jonnekin. Täysin varma tulossa olevan merkkauksen tunnistusmekanismi tämä ei kuitenkaan ole, sillä Mori merkkaa myös ollessaan rauhassa ja hiljaa. Mokoma lirauttaa ninjana kun edes epäile mitään ja käännän hetkeksi selkäni.
Kun tuolla riittää noita tarpeita ja haluja, niin johonkinhan ne pitää kohdistaa. Perla ei kuitenkaan ole erityisen vastaanottavainen Morin lähentelyille. Niinpä kaivoin kaapin perukoilta vanhan pehmolelun, josko se vaikka kelpaisi Morille harjoituskumppaniksi.
 |
| Rakkautta ensi silmäyksellä |
Toistaiseksi suhde ei kuitenkaan ole edennyt tämän pidemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti