Kesämuistoja

Nyt kun puut alkavat olla ruskan kortistelemia ja lämpömittari hivuttautuu toisinaan hävyttömän lähelle nollaa, on aika tuoda blogi pois kesätauolta. Kissoille kesä tarkoitti lämpöä, usein aukiolevaa parvekkeen ovea ja ulkoilua.

Etenkin Morin kanssa tuli käytyä valjastelemassa. Isona mutta hoikkana poikana Morin valjaat eivät oikein tuntuneet istuvan, joten tilasin mittatilauksena vänttiset.

Koko on XL/S. Värivalikoima valjaille on uskomattoman laaja, ja tarkan pohdinnan päätteksi päädyin smaragdinvihreään. Morista on tullut melko rohkea ulkoilija, ja olenkin ottanut sitä mukaan erilaisiin piha-aktiviteetteihin: kaverin luo pihalle grillailemaan ja  puistoon ottamaan aurinkoa.

Juhannusta vietimme mökillä. Laitoin Morin taas Perlan kanssa samaan koppaan, sillä ratkaisu osoittautui toimivaksi kaikilta muilta osin paitsi kopan kantamisessa linja-autoasemalle (kokonaispaino 12 kg).

 Kiva, kun ei tarvitse matkustaa yksin

Yksinään Mori pitää ääntä koko matkan, mutta yhdessä Perlan kanssa matka taittui hiljaisuudessa. Laitoin Morille valjaat siltä varalta, että se olisi parempi ottaa ulos kopasta ja antaa Perlan olla rauhassa, mutta sille ei ollut tarvetta. Paluumatkalla Mori harjoitteli kollin toimia puremalla Perlan niskanahkaa. Hämmästyksekseni Perla ei alkanut rähistä, vaan antoi Morin pitää kiinni.

Mökillä oli melkoinen hulina kun paikalla oli paljon ihmisiä ja koiria, joten kissanulkoilutus jäi vähemmälle. Kävimme kuitenkin Morin kanssa vähän haistelemassa meri-ilmaa.

Tämän enempää kissojen ei tarvinnutkaan matkustaa kesän aikana, jos ei eläinlääkärikäyntiä lasketa. Kyseessä oli tavallinen rokotuskäynti. Aiemmin rokotukset on annettu niskaan, muttei enää. Vaihtehtoinen paikka "takajalan kainalossa" (tälle on varmasti jokin hienompikin nimi) ei ollut kummankaan kissan mieleen. Eläinlääkäri ei ollut aiemmin tavannut somalia, joten tällä käynnillä tuli levitettyä rotutietouttakin.

Kesällä tulee itse matkusteltua jonkin verran, viikonloppureissuja ja pidempiä ulkomaanmatkoja. Kissoja ei yleensä voi ottaa mukaan, joten kissan hoitajalle on toisinaan tarvetta. Olen suunnattoman kiitollinen hyvälle "kissanhoitajaverkostolleni", josta aina löytyy joku joka tulee mielellään ruokkimaan ja leikittämään kissoja minun ollessa poissa. Pidempien matkojen aikana kahdesti päivässä käyvä ruokkija on mielestäni liian vähän näin sosiaalisille ja ihmiskeskeisille kissoille, joten olen pyrkinyt löytämään jonkun joka voisi asua meillä kissojen kanssa sen aikaa kun itse olen pois. Toistaiseksi  tämäkin on aina tarvittaessa onnistunut. Jos hoitajaa ei löytyisi, niin palkkaisin todennäköisesti 4H catsitterin.

Syksyn tullen oli taas aika aloittaa "aktiivineulonta". Onneksi kissani eivät ole ymmärtäneet, mitä hauskaa lankakerissä muka on, vaan neuloessani kissat löhöilevät tyytyväisinä vieressä. Kissojen lemppari neulomiseen liittyvistä jutuista on pyöröpuikon kaapeli. Yhden sellaisen ne ovat pureskelleet piloille.

PS. Perla näyttää kuvassa kohtuuttoman suurelta, vaikka se vähän punkero onkin.