Harjasin Perlan eilen. Ohessa on kuva harjauspaikasta sen jälkeen, kun kissa oli poistunut paikalta.
Harjauksen jälkeen |
Haluan korostaa, että kuvassa ei ole nähtävissä niitä karvakasoja, jotka irrotin harjasta. Ja Perla on olevinaan lyhytkarvainen. Itse asiassa sen karva on pidempi kuin keskivertolyhytkarvalla. Perlan karva on myös melko jäykkää, mikä on hyvä, koska Perla ei koskaan oksentele karvapalloja. Sen karvat eivät muodosta karvapaakkuja, eikä turkki myöskään takkuunnu. Helppohoitoinen siis. Paitsi että irtokarvojen saaminen jonnekin muualle kuin vaatteisiin, mattoon, sohvaan, sänkyyn, pöydän alle ja huoneen nurkkiin on melko vaativaa. En juurikaan käytä mustia vaatteita, koska niissä valkoiset kissankarvat näkyvät parhaiten.
Eilinen harjaustuokio oli pisin pitkään aikaan. Yleensä Perla ei suostu olemaan harjattavana kovin pitkiä aikoja, mutta eilen se tuntui nauttivat huomiosta eikä sillä ollut kiire mihinkään. Ehkä Mori on viime aikoina saanut enemmän huomiota ja Perla oli onnellinen ollessaan huomioitavana. Vaikka kyllä se aina saa huomiota, kun vain tulee lähelle.
Harjauksen jälkeen Perlan olo oli ilmeisen keventynyt. Se kuljeskeli pirteän ja aktiivisen oloisena ympäriinsä ja tonki lelukoria hyvin kiinnostuneena. Taisi tuo harjaus olla myös mukavaa hierontaa.
Mori puolestaan sai käsittämättömän energiapurkauksen, kun olimme käyneet ulkona haistelemassa lunta.
Jotain kylmää ja valkoista |
Ulkona on pienelle kissalle valtavan suuri ja ihmeellinen maailma, mikä meinaa laittaa pelottamaan.Melko reippaasti pikku-Mori kuitenkin tallusteli lumessa.
Takaisin sisällä päästyään irti valjaista Morilla oli valtavasti energiaa juosta ympäriinsä täyttä vauhtia. Se ei meinannut malttaa tulla edes syömään, mikä on erittäin harvinaista. Kuitenkin kun Perla syö jotakin, niin pakkohan Morin on tulla katsomaan mistä se jää paitsi. Ja sitten taas juoksemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti