Kun kissa sairastaa

Katla on viimeksi syönyt itse tiistaiaamuna, ja nyt eletään jo sunnuntaita. Tähän väliin mahtuu paljon huolta, muutamat epätoivon itkut ja kaksi eläinlääkärikäyntiä. Sairastelu alkoi oksenteluna ja ruokahaluttomuutena tiistaina. Kun Katla ei syönyt itse tiistai-iltana eikä keskiviikkoaamuna, kaivoin kaapista esiin ruiskun ja purkin Hill'sin a/d:ta. (Pienen) Kissan pitää syödä, joten pakkoruokinta oli ainoa vaihtoehto.

Keskiviikkona oksentelu osoittautuikin ylähengitystieinfektioksi, suomeksi sanottuna nuhaksi. Kun keskiviikkona kotiin tultuani poimin vaisun Katlan syliini, se alkoi pärskiä ympäriinsä vihreää räkää, siitä tiesin, että on aika mennä lääkäriin. Onneksemme pääsimme samana iltana. Eläinlääkäri ei pystynyt paljoa Katlan oloa auttamaan. Sain kehotuksen pakkoruokinnasta, maitohappobakteerien lisäämisestä ruokaan ja suosituksen antaa Nutri plus -geeliä; kaikkea tätä olin jo oma-alotteisesti tehnyt. Katlalla todettiin kuumetta, ja siksi ell määräsi antibiottikuurin. Lisäksi ohjeena oli ottaa uudelleen eläinlääkäriin yhteys, mikäli kissan vointi ei kahden päivän aikana huomattavasti paranisi tai mikäli se menisi huonommaksi.

Perjantaiaamuun mennessä en ollut huomannut mitään parannusta. Katla makoili vain paikoillaan jossakin pesässä tai patterin päällä. Se ei syönyt eikä juonut itse. Vaikka se muuten oli vaisu ja paikoillaan, niin ruiskuruokintaa vastaan se jaksoi taistella kaikin voimin. Ja voimaa tuossä pienessä eläimessä riittää yllättävän paljon. Näiden ruokintahetkien aikana tulivat ne epätoivon itkut, kun tuo pieni ei tajua, että tämä kaikki on sen omaksi parhaaksi.





Räkä tukki pienen nenän niin täysin, että Katla hengitti suu auki. Katlan nukkuessa räkä kuivui sieraimiin vihreiksi tulpiksi. Hengityksen helpottamiseksi ostin vauvoille tarkoitetun niistimen. Sen käyttö oli kuitenkin melkoista tappelua, ja muutaman yrityksen jälkeen luovuin siitä.

Perjantai aamuun mennessä ei siis ollut tapahtunut minkäänlaista parannusta, joten varasin uuden eläinlääkäriajan. Toivoin lääkärikäynniltä helpotusta hengittämiseen, mutta eipä lääkäri tälläkään kertaa pystynyt juuri mitään tekemään. Katla sai kipupistoksen, jonka piti lisätä myös ruokahalua. Nesteytystä Katlalle annettiin ihon alle, kun se oli päässyt vähän kuivumaan. Lisäksi otettiin näytteet laboratorioon, jospa vaikka selviäisi mikä pöpö tämän taudin aiheuttaa.

Kotona kokeilin hengityksen helpottamiseksi höyryhengitystä. Sen toteutin niin, että laitoin kylpyhuoneessa suihkun valumaan hetkeksi kuumana (veden tuhlausta, mutta kissan hyvinvointi meni nyt sellaisten ajatusten ohi) ja kun kylpyhuone täyttyi vesihöyrystä, menin sinne Katlan kanssa istumaan ja hengittelemään. Se tuntui auttavan liman irtoamisessa ja Katla sai pärskittyä limaa ulos.

Lauantain aamulla Katla tuli sänkyyn minua herättelemään ja melkein itkin liikutuksesta, kun pieni nuhanenä oli noin reipastunut. Elättelin jo toivoa, että se söisi jo itse, mutta monen tarjotun herkun jälkeen oli pakko ottaa taas ruisku esiin.

Viikonloppuna Katla on jo ollut selvästi pirteämpi ja ottanut enemmän kontaktia minuun. Asiaa tuntuu toisinaan olevan valtavasti ja olen saanut kuunnelle vähän käheää maukumista. Useimmiten maukumista on säestänyt myös kehräys. Nyt Katla jo juo itse, mikä on iso helpotus. Ruokkiminen on edelleen muutaman kerran päivässä toistuva taistelu, mutta alan olla jo toiveikas, että kun lima alkaa vähetä niin ruokakin alkaa taas kiinnostaa.

Tästä sairauskertomuksesta voinee päätellä, että PetExpo jäi meiltä nyt väliin.

*********************************

Tällä päivitystiheydelle olen näköjään unohtanut kertoa Morin viimeisestä pentueesta. Beisa synnytti 7.3 kolme sinistä pentua, kaksi tyttöä ja yhden pojan. Näiden elämän alkutaivalta voi seurata Foxkiss-kissalan blogista.

Katlan sairastelun takia menee vielä aikaa ennen kuin voin mennä pentuja katsomaan. Kun en todellakaan tahdo viedä tuota tautia viemisinä pienille pennuille.