Ihmiset ja autot ja koirat ja vähän kaikki vielä epäilyttävät Katlaa. Silloin pitää mennä matalaksi ja odottaa tiukasti tuijottaen, että vaara menee ohi.
Ulkoiluretkillä ei ole montaa hiljaista hetkeä; Katlalla kun on aina asiaa.
Olen toistaiseksi ulkoiluttanut yhtä kissaa kerrallaan. Pääasiassa siksi, että jos ulkona tapahtuu jotain yllättävää, esimerkiksi irrallaan oleva koira juoksee kohti, minulta loppuvat kädet kesken hyvin nopeasti. Kissat eivät myöskään yleensä ole yksimielisiä siitä, mihin suuntaan mennään.
Loppuun vielä kuva Morin aamuiselta lenkiltä.
Mori kiipesi puuhun, muistaakseni ensimmäistä kertaa. Myöhästyin kuvan otosta hieman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti