Silloin tällöin sitä huomaa tekevänsä jotain, mikä jonkun muun silmissä ei vättämättä näyttäisi ihan tavalliselta, mutta omasta mielestä idea on mitä parhain. Kissa mukaan mustikkametsään, miksipäs ei! Ainakaan se ei syö mustikoita varvuista tai suoraan ämpäristä niin kuin eräs koira, jonka kanssa olen aikoinaan ollut mustikassa.
 |
| Perla metsässä |
Perla nauttii ulkoilusta kovin, mutta se pelkää ihmisä ja autoja ja koiria ja vähän kaikkea. Pihassa valjastelu päättyy yleensä siihen, kun Perla saa näköpiiriinsä ensimmäisen ihmisen, kääntyy ympäri ja juoksee suorinta tietä maha maata viistäen ovelle. Perlalle sopiikin hyvin ulkoilu keskellä metsää.
Metsän laitamille menimme polkupyörällä. Perla matkusti selkärepussa ja marjaämpäri roikkui tangossa.
 |
| Kuljetusrepussa on hyvä matkustaa |
Metsässä riitti katseltavaa, haisteltavaa ja maisteltavaa.
Kiinnitin fleksin hakasella vyölenkkiini, joten sain molemmat kädet vapaaksi marjastusta varten. Perla pääsi liikkumaan ympärilläni ja käytti koko narun pituuden hyödykseen. Vain pari kertaa jouduin kiertämään puita ja risukoita sen perässä.
 |
| Hands-free -flexi (vaaleat housut mustikassa = huono idea) |
Ja mustikoitakin metsästä löytyi.
Hei Perla! Miltä se tuntuu olla sellasessa selkärepussa? Onko kivaa? Näitkö metässä yhtään hiiriä? Onneks toi mun ihminen on niin saamaton, että ei varmasti keksi lähtee mihinkään mustikkaan mun kanssa!
VastaaPoista-Pena
Ensin mua hirvitti, että mihin kauheaan paikkaan mua ollaan viemässä ja huutelin repusta vastalauseita. Mutta oikeastaan se on aika kiva paikka matkustaa, kun sieltä näkee melkein joka suuntaan. Takasin tullessa en huudellu enää yhtään. Ei näkyny hiiriä, mut metsässä oli perhosia, ne oli kivoja. Ja sitten sellanen tosi iso lintu llensi johonkin puunlatvaan, sille mä murisin.
VastaaPoistat.Perla