Morin ura näyttelyissä ei laatu- ja vertailuarvostelujen puolella ole ollut kovin kummoinen. Mori tuntuu olevan vakuuttunut, että muut kissat ovat kamalia hirviöitä, ja tuomarit kokkeja, jotka valmistavat viattomista kissoista aterioita hirviöille. Niinpä Mori on melkoisessa taistele tai pakene valmiudessa paitsi muiden kissojen lähellä, myös tuomarin pöydällä. Ja todisteena tästä pelosta on jo kaksi keltaista korttia.
Kolmatta korttia ne halua riskeerata, joten näyttelyaamuna ennen arvostelujen alkua kävimme tutun assistentin kanssa kokeilemassa, miten Mori reagoi tyhjällä pöydällä olemiseen. Se oli jännittynyt, mutta käyttäytyi ihan hyvin, kun näköpiirissä ei ollut muita kissoja. Jatkoin Mori sylissä näyttelyalueen rauhallisemmilla alueilla kuljeskelua. Kun Mori tuntui jännittyvän koko ajan enemmän ja lopulta hermostuksissaan puri minua käsivarteen, totesin, että eipä viedä Moria tälläkään kertaa arvosteltavaksi. Niinpä marssin sihteeristöön ja vedin Morin pois arvostelusta, siitosluokkaan se osallistui, kun paikalla oli riittävästi jälkikasvua; Aura, Lilia ja Tiuhti. Tämän jälkeen päivästäni poistuikin kaikki aikataulupaineet ja pystyin rauhassa jutustelemaan tuttujen kissojen ja ihmisten kanssa; ja niitähän riitti.
Naapurihäkissä majaili Penan ja Punkun Punkku, joka on Morin tyttären poika. Kiitos seurasta sekä Punkulle että ihmiselle, joista ensimmäisestä ei rehellisyyden nimissä ollut juurikaan seuraa. Punkku parka oli jokseenkin kauhuissaan koko päivän.
Punkku |
Pipsa |
Mori |
Sessa |
Jossain vaiheessa päivää keksin tarkistaa näyttelyluettelosta, onko Morilla kilpailua siitosurosten luokassa; ei ollut. Tämä tarkoitti sitä, että kun kaikki kolme paikalla ollutta Morin jälkeläistä olivat saaneet tuloksen, niin Mori oli siitosurosten Best in Show. Siitos- ja kasvattajaluokat voidaan palkita vasta kun kaikki muut BISit on valittu ja pisteet laskettu, joten moni ympärilläni oli jo pakannut tavaransa ja kissansa, kun vielä odottelin palkintoa. Pakkasin itsekin sen minkä pystyin, mutta Mori halusi olla mielummin häkissä kuin kuljetusboksissa, se hyppäsi kahdesti takaisin häkkiin, kun yritin siirtää sitä boksiin, joten häkkiverhot ja kissa saivat olla paikoillaan kunnes oli aika lähteä kotiin.
Kotiin ei todellakaan tarvinut lähteä tyhjin käsin! BIS voittaja sai järjestävältä yhdistykseltä URKilta ruokapalkinnon ja ruusukkeen, ja lisäksi Somakiss palkitsi voittajat pokaalein ja ruokapalkinnolla. Kokonaisuudessaan palkinto oli valtaisa.
Kotiin tuli myös kaksi lelua, joista kiitos menee Foxkissin Elinalle. Aamulla häkin päälle ilmestyi kortti ja lelu, jonka Elina on esitellyt paremmin blogissaan. Mori sai lelun heti näyttelyhäkkiin, eikä aikaakaan, kun siihen oli jo kuolattu märkä läntti. Tuohon tuliaiskuvaan en tätä lelua voinut laittaa, sillä sitten kuvassa oli myös Katla.
Keppilelu oli kuulemma Foxkiss-erikoispalkinto, sekin on ollut meillä kovin kissojen mieleen. Elinan panostus oli aivan mahtava (lelujen lisäksi Elina oli panostanut korua ja pukeutumista myöten erikoisnäyttelyyn), ja olen valtavan kiitollinen, että saimme olla osa Foxkiss-perhettä, vaikka Mori ei kasvatti olekaan, aika monen Foxkiss-kissan isä kuitenkin.
Kokonaisuudessaan oli valtavan kiva päivä, siitäkin huolimatta, että vietimme kauniin aurinkoisen syyspäivän sisätiloissa. Onneksi sunnuntaina ehti jo uloskin.
Hyvää eläinten päivää ja viikkoa kaikille! Morin kanssa mennään keskiviikkona esittelemään rotua kauppakeskus Skanssiin.
Oli kiva nähdä. Mori käyttäytyi häkissä oikein hyvin, kerran kuulin sähähtävän, kun et ollut paikalla ja silloinkin jollekin pikkupoitsulle, joka tunki nassun kiinni häkkiin.
VastaaPoistaMielestäni oli ihan aiheellista päästää höyryjä tuon valjastelun osalta, kun ei sitä missään kielletty, niin mistäpä sitä olisi voinut tietää, että ei saa...
Upeet palkinnot Mori sai!