PR-kissa Mori

Eläinten viikon kunniaksi Turun rotukissayhdistys järjestää kauppakeskus Skanssissa rotuesittelyitä koko viikon.  Kun somaliedustusta kyseltiin, ilmoitin Mori mukaan, ja olimme paikalla keskiviikkona. Ja voi että kun Mori oli hienosti! Olen niin ylpeä siitä!

Turok oli tuonut paikalle pieniä pöytiä, mutta häkki piti olla omasta takaa. Minulla ei minkäänlaista häkkiä ole, joten menimme Morin kanssa paikalle ihan vain valjaissa. Tarkoituksena olla niin pitkään kuin Mori jaksaa. Morilla oli koko ajan mahdollisuus mennä kuljetusboksiinsa piiloon, mutta ensimmäisen kahden tunnin aikana se ei vilkaissutkaan boksiin päin. Pöydän päälle laitoin näyttelyhäkin alusen ja paikan päällä oli lappu, josta kävi ilmi rodun nimi. Sisustaessani pelkkää pöytää kissalle en uskonut Morin viihtyvän pöydällä, varsinkin kun muistetaan miten se suhtautuu tuomarin pöytiin. Mori kuitenkin hoksasi varsin nopeasti muutaman namin jälkeen, että tämä pöytä on se oma paikka, mihin voi aina tulla.

Esittelypaikka oli kauppakeskuksen yleisissä tiloissa, varsin vilkkaalla paikalla, Sillä kaikki Citymarketissa asioineet kulkivat siitä mennen tullen ohi. Moria ei ihmisvilinä tai ohi työnnettävät ostoskärryt häirinneet. Se olisi kovasti halunnut tutkia  ympäristöään, mutta kun en antanut flexistä narua, se tyytyi olemaan siellä minne pääsi. Jo heti aluksi Morin ympärille kerääntyi iso joukko ihmisiä, eikä Mori ollut huomiosta millänsäkään.

Muut esillä olleet rodut olivat sfinx, korat, exotic ja burma. Ainoana pidempikarvaisena kissana Mori erottui joukosta. Muut kissat olivat enimmäkseen häkeissään, eikä niitä muutenkaan ollut kovin montaa, joten Mori ei kokenut niiden läsnäoloa ongelmaksia. Naapurin korateille piti pari kertaa sähistä, mutta muuten Mori käyttäytyi oikein hienosti.

Ihmisiä riitti melkein koko ajan ja sain vastailla kysymyksiin somalien luonteesta ja turkin hoidosta. Moni halusi ottaa kuvia Morista, yksi halusi jopa selfien. Ilahduin miten kohteliaasti lähes kaikki ensin kysyivät saako kuvata. Läheskään yhtä moni ei kysynyt saako silittää, vaan tuli suoraan käsi ojossa kissaa kohden. Mori ei kuitenkaan hätkähtänyt näitäkään. Aivan pieniä lapsia, alle 3 vuotiaita, Mori väisti. Epäilyttäviä ja arvaamattomia ihmisenpentuja.

Mori on kuitenkin enemmän seikkailija kuin huomion keskipisteenä paistattelija, joten lähdimme pariin kertaan kävelemään esittelypaikalta muualle kauppakeskukseen. Ensin Mori halusi Nissenille, ja saimmekin luvan tulla liikkeeseen sisälle. Ehkä Mori olisi halunnut tyylikkäät aurinkolasit. Laseja ei kuitenkaan löytynyt, ja seuraavaksi matka jatkui suutarille ja sitten Elisa kaupalle, ehkäpä tabletti olisi ollut mieleen. Seuraavat kävelyretket suuntautuivat käytävän toiselle seinustalle, missä sijaitsi Alko. Sinne Mori suunnisti määrätietoisesti moneen otteeseen, ja oli kovin närkästynyt kun en päästänyt sitä sisään.

Parin tunnin jälkeen Mori alkoi näyttää väsymisen merkkejä, se makoili enemmän sille osoitetulla pöydällä, ei jaksanut enää kiinnostua heilutetuista huiskista. Siihen mennessä se oli ollut boksissa vain sen aikaa, kun kävin vessassa ja syömässä evästä, ja nyt se hakeutui boksin rauhaan itse. Annoin sen olla rauhassa lepäämässä ja aloin tutkia bussiaikatauluja kotimatkaa varten. Pienen hermolevon jälkeen Mori ilmoitti, että voisi taas tulla ulos ihmisten ilmoille. Loppuaika sujuikin niin, että Mori kävi vuorotellen lepäilemässä ja esillä, ja kertaalleen käytiin kyllä Alkonkin ovella vielä kääntymässä.

Mori käyttäytyi hienosti ja jaksoi edustaa, ja olin siitä valtavan ylpeä. Tämmöiset esiintymiset ovat hauskoja, ja kun on kissa joka niissä viihtyy niin tällaisia keikkoja voin tehdä enemmänkin. Olen myös harkinnut Karva-Kaveri -toimintaa Morin kanssa, ja tämän kokemuksen perusteella sellaista voisi hyvinkin kokeilla.

Turun rotukissayhdistys on laittanut viikon rotuesittelyistä kuvia facebook-sivulleen, sieltä löytyy Morikin useammasta kuvasta.