Kun kissa sairastaa

Katla on viimeksi syönyt itse tiistaiaamuna, ja nyt eletään jo sunnuntaita. Tähän väliin mahtuu paljon huolta, muutamat epätoivon itkut ja kaksi eläinlääkärikäyntiä. Sairastelu alkoi oksenteluna ja ruokahaluttomuutena tiistaina. Kun Katla ei syönyt itse tiistai-iltana eikä keskiviikkoaamuna, kaivoin kaapista esiin ruiskun ja purkin Hill'sin a/d:ta. (Pienen) Kissan pitää syödä, joten pakkoruokinta oli ainoa vaihtoehto.

Keskiviikkona oksentelu osoittautuikin ylähengitystieinfektioksi, suomeksi sanottuna nuhaksi. Kun keskiviikkona kotiin tultuani poimin vaisun Katlan syliini, se alkoi pärskiä ympäriinsä vihreää räkää, siitä tiesin, että on aika mennä lääkäriin. Onneksemme pääsimme samana iltana. Eläinlääkäri ei pystynyt paljoa Katlan oloa auttamaan. Sain kehotuksen pakkoruokinnasta, maitohappobakteerien lisäämisestä ruokaan ja suosituksen antaa Nutri plus -geeliä; kaikkea tätä olin jo oma-alotteisesti tehnyt. Katlalla todettiin kuumetta, ja siksi ell määräsi antibiottikuurin. Lisäksi ohjeena oli ottaa uudelleen eläinlääkäriin yhteys, mikäli kissan vointi ei kahden päivän aikana huomattavasti paranisi tai mikäli se menisi huonommaksi.

Perjantaiaamuun mennessä en ollut huomannut mitään parannusta. Katla makoili vain paikoillaan jossakin pesässä tai patterin päällä. Se ei syönyt eikä juonut itse. Vaikka se muuten oli vaisu ja paikoillaan, niin ruiskuruokintaa vastaan se jaksoi taistella kaikin voimin. Ja voimaa tuossä pienessä eläimessä riittää yllättävän paljon. Näiden ruokintahetkien aikana tulivat ne epätoivon itkut, kun tuo pieni ei tajua, että tämä kaikki on sen omaksi parhaaksi.





Räkä tukki pienen nenän niin täysin, että Katla hengitti suu auki. Katlan nukkuessa räkä kuivui sieraimiin vihreiksi tulpiksi. Hengityksen helpottamiseksi ostin vauvoille tarkoitetun niistimen. Sen käyttö oli kuitenkin melkoista tappelua, ja muutaman yrityksen jälkeen luovuin siitä.

Perjantai aamuun mennessä ei siis ollut tapahtunut minkäänlaista parannusta, joten varasin uuden eläinlääkäriajan. Toivoin lääkärikäynniltä helpotusta hengittämiseen, mutta eipä lääkäri tälläkään kertaa pystynyt juuri mitään tekemään. Katla sai kipupistoksen, jonka piti lisätä myös ruokahalua. Nesteytystä Katlalle annettiin ihon alle, kun se oli päässyt vähän kuivumaan. Lisäksi otettiin näytteet laboratorioon, jospa vaikka selviäisi mikä pöpö tämän taudin aiheuttaa.

Kotona kokeilin hengityksen helpottamiseksi höyryhengitystä. Sen toteutin niin, että laitoin kylpyhuoneessa suihkun valumaan hetkeksi kuumana (veden tuhlausta, mutta kissan hyvinvointi meni nyt sellaisten ajatusten ohi) ja kun kylpyhuone täyttyi vesihöyrystä, menin sinne Katlan kanssa istumaan ja hengittelemään. Se tuntui auttavan liman irtoamisessa ja Katla sai pärskittyä limaa ulos.

Lauantain aamulla Katla tuli sänkyyn minua herättelemään ja melkein itkin liikutuksesta, kun pieni nuhanenä oli noin reipastunut. Elättelin jo toivoa, että se söisi jo itse, mutta monen tarjotun herkun jälkeen oli pakko ottaa taas ruisku esiin.

Viikonloppuna Katla on jo ollut selvästi pirteämpi ja ottanut enemmän kontaktia minuun. Asiaa tuntuu toisinaan olevan valtavasti ja olen saanut kuunnelle vähän käheää maukumista. Useimmiten maukumista on säestänyt myös kehräys. Nyt Katla jo juo itse, mikä on iso helpotus. Ruokkiminen on edelleen muutaman kerran päivässä toistuva taistelu, mutta alan olla jo toiveikas, että kun lima alkaa vähetä niin ruokakin alkaa taas kiinnostaa.

Tästä sairauskertomuksesta voinee päätellä, että PetExpo jäi meiltä nyt väliin.

*********************************

Tällä päivitystiheydelle olen näköjään unohtanut kertoa Morin viimeisestä pentueesta. Beisa synnytti 7.3 kolme sinistä pentua, kaksi tyttöä ja yhden pojan. Näiden elämän alkutaivalta voi seurata Foxkiss-kissalan blogista.

Katlan sairastelun takia menee vielä aikaa ennen kuin voin mennä pentuja katsomaan. Kun en todellakaan tahdo viedä tuota tautia viemisinä pienille pennuille.

Katlan ensimmäinen näyttely

Lauantaina Turussa oli Katlan näyttelydebyytti. Myös Mori oli mukana siitosluokassa, sillä paikalla oli Tinkan ja Morin pentue kokonaisuudessaan: Sina, Polar, Thor ja Max.

Maxilla on upea musta tikking, ja tuomarikin tuntui olevan kovin ihastunut poikaan. Harmittavasti poika on tullut hieman isäänsä näyttelykäyttäytymisessä, eikä tuomarin pöytä ollut ollenkaan mukava paikka. Max oli kuitenkin hienosti värinsä paras!

Max

Poika on kyllä isänsä näköinen, mutta kuitenkin naamassa on minulle jotain vieraampaa, jonka täytyy sitten olla äidin peruja. On vaikea kuvata sanallisesti, mikä se vieraampi osa kasvoja on, mutta tuossa nenän varressa se ero on. Mutta kylläpä Maxista oli jo kasvanut komea kolli.

Morin beige jälkikasvu, Sina ja Polar, ovat varsin touhukkaita ja vauhdikkaita kissoja.

Sina

Polar

 Punainen Thor taas on eri maata, eikä juurikaan viihtynyt.

Thor

Kuvia näistä lapsukaisista tuli napsittua juuri näiden kuvien verran. Kuljin lähes koko päivän jompikumpi kissa mukanani, joten kuvaaminen sitten jäi.

Kävin Morin ja Katlan kanssa Tessalla kuvattavana. Tarkoituksena oli saada Katlasta kuvia, mutta jos Mori olisi sattunut olemaan yhteistyökykyinen niin Moristakin olisi ollut kiva saada uusia kuvia, ja haaveena oli tietysti soma perhepotretti. Todellisuus oli sitten se, että juoksentelin kissojen perässä pitkin huonetta enemmän kuin tarpeeksi. Katlasta tuli joitakin ihan mukavia kuvia, Morista ei juurikaan ja yhteiskuvista ei tullut mitään, mutta piti sellaisia silti muutama tilata.

Katla oli näyttelyssä oikein hienosti. Vähän varautunut se oli, mutta ei juurikaan pelännyt. Paitsi pupunäyttelyn lemmikkijänöjä.

Katla

Katlalle piti tietysti ommella omat näyttelyverhot, joihin valitsin väriyhdistelmäksi liilan ja harmaan. Väriyhdistelmä tuo mielestäni hienosti esiin tuon lämpimän sävyn, ja samalla sininen pysyy hienona teräksen harmaana.

Tuomarin pöydällä Katla antoi tuomarin kopeloida itseään ja istui sen jälkeen nätisti minussa kiinni. Mieltä lämmitti, kun tuomari oli kirjoittanut arvostelusetelin yleisvaikutelma-kohtaan: Sweet promising little princess.  Onhan tuo mahdottoman suloinen pieni prinsessa.

Edellisen kyseenalaisen näyttelymenestyksensä jälkeen Mori ei ole näyttelyissä käynyt. Siitosluokkaan osallistuminen oli loistava tapa kokeilla, miten näyttelyissä oleminen sujuu Morilta kastroinnin jälkeen. No, asenne muita kissoja kohtaan ei Morilla ollut muuttunut juuri mihinkään, joten tuomarin pöydälle ei jatkossakaan mennä, mutta jos sattuu olemaan näyttelyitä, joihin tulee ainakin kaksi Morin jälkeläistä Katlan lisäksi, niin tokihan Morin voi silloin ottaa mukaan.

Kuljimme Morin kanssa valjaissa näyttelyssä aika paljon. Mori kulki hienosti pitki hallia. Aina välillä se pysähtyi eikä olisi oikein millään liikkunut mihinkään suuntaan, mutta kun itse kyykistyin, niin johan poika jolkotteli luokse kiehnäämään. Suunnilleen kaikki kyykistyneet saivat saman kiehnäyskohtelun ja osa viattomasti ohikävelleistäkin sai Morilta huomion osoituksia. Myyntipöytiäkin käytiin Morin kanssa ihmettelemässä. Mori innostui kurkottelemaan etutassut pöydän reunalla haistelemaan, että minkäslaisia kissanleluja olisi tarjolla. Myöskin parit kiipeilypuut tuli testattua. Morilla on kallis maku!

Viikon päästä on luvassa hieman erilainen näyttelykokemus, sillä olemme Katlan kanssa lähdössä PetExpo-messuille edustamaan rotua Somakiss ry:n osastolle. Osastolle tulee muitakin somppuja ja abyja silityskissoiksi, esimerkiksi Kissankujeita-blogin Hugo. Samaan aikaan Helsingin messukeskuksessa on mm. lapsimessut, joten pieniä silittäjiä on varmasti paljon. Tätä koitosta silmällä pitäen otin Katlan viime viikolla partioiltaan mukaan. Siellä Katla oli kolmentoista tokaluokkalaisen pojan huomion keskipisteenä, ja kaikki sujui hyvin. Katla suhtautui jännittävään tilanteeseen kehräämällä. Suloinen prinsessa tosiaan.

Päiväunia

Perla näkee toisinaan hyvin vauhdikkaita unia. Sen huomaa siitä, että tassut vispaavat ja silmät liikkuvat, joskus siitä pääsee jopa ääniä; pieniä murinoita ja maukaisuja.



Kuvassa Perlan silmä on auki, vaikka kissa on täydessä unessa.



Pupilli on kapeana viiruna.

Niin paljon tuo silmä liikkui puolelta toiselle, että mahtoi olla jännittävä uni. Video kertoo aktiivisesta unesta enemmän kuin kuvat: Perla nukkuu

Olisi mielenkiintoista tietää, mistä kissa uneksii. Näkeekö se unta kavereiden kanssa leikkimisestä, lintujen metsästämisestä tai muuten ulkona olemisesta. Jotenkin haluaisin uskoa, ulkoilu-uniin, mutta ehkä todennäköisempiä ovat jokapäiväisen elämän tapahtumiin liittyvät unet.



Heräämisen jälkeen silmän pupillit ovat ihan eri muotoiset kuin nukkuessa.

Pesuhetkiä

Katla on nyt asunut meillä kaksi viikkoa, ja tutustuminen Moriin ja Perlaan on mennyt paremmin kuin osasin odottaakaan. Eilen todistin jo näkyä kun kaikki mahtuvat samalle sohvalle ja Perlakin innostui Katlaa pesemään.

Kolmikko

Uskotteko muuten, että Perla ja Mori painavat saman verran? Siis tuo maitovalas ja luiheliini. Toinen on edelleen dieetillä ja toisen painoa yritän kasvattaa, ja silti nuo painavat aina samanverran. En voi käsittää.

Perla on jo päässyt pennun tulon aiheuttamasta järkytyksestä yli. Ihan kiva tuo Katla taitaa sittenkin olla. Sen kanssa voi leikkiä. Ja onhan se niin pieni, että siitä pitää pitää huolta.

Morin ja Katlan iltapesutuokiot ovat meillä jo ihan jokapäiväisiä. On niin hellyyttävää kun Mori pitää pienestä huolta.

Isiii, ei kieltä korvaan!

Hännän altakin pestään

Mitäs siinä kuvaat?

 
Eipähän pääse pentu likaantumaan, kun on kaksi ahkeraa pesijää.

Uusi tulokas

Meille muutti viime sunnuntaina uusi pieni kissa! Morin sininen tytär, joka on kulkenut koodinimellä Smurffiina, on saanut nimekseen Katla ja muutti tänne meille. Katla on suunnattoman suloinen ja rohkea ja reipas ja pieni ja pörröinen ja kerrassaan ihana kissinpentu.





Pienen kissan nimi oli pitkään pohdinnassa. Koska aiemmillakin kissoilla on Islantiin viittaavat nimet, niin pienen piti toki jatkaa sarjaa. Ensimmäisenä harkinnassa oli Saga, mutta se tuntui aivan liian seesteiseltä nimeltä näin toimeliaalle neidille. Katla viittaa sekä tulivuoreen että Veljeni leijonamieli kirjan lohikäärmeeseen, ja nimi tuntuu istuvan pikkukisulle kuin nenä päähän.

Katla on siisti tyttö

 Isän ja tyttären ensimmäinen yhteiskuva

Mori oli alusta asti hyvin kiinnostunut pienestä tulokkaasta. Tosin ensin Mori taisi luulla  sitä uudeksi morsiammeksi, joka pitää hurmata. Hurmausyritykset muuttuivat melko pian isälliseksi huolenpidoksi. Mori kastroitiin reilu viikko ennen Katlan tuloa ja vähitellen tyttöjen huumaustarpeet ovat käyneet pienemmiksi, mikä varmasti osaltaan on auttanut näiden kahden tutustumista toisiinsa.

On rankkaa olla isä

Perla on ollut järkyttynyt, kun sen maailma näin kovasti mullistui. Se on pääasiassa pysytellyt sivussa nuorempien touhuista ja sähissyt kaikille liian lähelle eksyneille. Onneksi sekin alkoi melko nopeasti kurista pikkuiselle, eikä mitään konflikteja ole saatu aikaiseksi. Nyt kuitenkin on jo käynyt selväksi, että Katla on isin tyttö.

*************************************************************
Vielä on lisättävä pentu-uutisia sen verran, että Morin ja Taigan pennut syntyivät 22.1 ja ovat jo siis neliviikkoisia pieniä söpöliinejä. Pentuja on viisi, yksi sininen tyttö, yksi riista tyttö, yksi riista poika ja kaksi sinistä poikaa. Wauhtitassujen blogista löytyy pentujen kuulumisia ja etenkin kuvia.

Patterikausi

Kun ulkona paukkuu pakkanen, niin sisällä on kiva hakeutua lämpimän patterin lähelle. Ainakin Perlan mielestä.

Tässä patterilla voi lämmitellä tassuja

Tää on aika kiva

Oikeestaan tosi kiva

Ihana lämmin patteri

Oho!

No en edes meinannu tippua!

...ja on tää vieläkin lämmin

Pentu-uutisia ja -odotusta

Niin sitä luulisi, että joululomalla ehtii päivittämään blogia. Liekö sitten ehtimis-, viitsimis- vai laiskuusongelma, mutta edellisen postauksen jännittävistä ajoista on edetty pitkälle.

Valitettavasti nämä pentu-uutiset ovat osin surullisia. Nekku synnytti kolme pentua, joista yhden kuolleena, ja Beisan ainokainen syntyi kuolleena.

Nekun ja Morin jälkikasvua on nyt siis maailmassa kaksi sinistä pienokaista, tyttö ja poika. Tinkan nelikko alkaa olla luovutusiässä ja kohta on aika lentää pesästä. Molempien pentueiden tämän hetkisen tilanteen voi kurkata SunnyPace -kissalan blogista.

Taiga-neiti kävi meillä kylässä tuossa syksyllä, ja seurauksena neidin olemus on jo melkoinen päärynä. Taigan olemusta voi kurkata vaikkapa Foxkiss-kissalan blogista. H-hetken lähestyessä myös Wauhtitassujen blogia kannattaa seurailla.